Omaisen kokemus hoitajan ja muistisairaan vuorovaikutuksesta ympärivuorokautisessa palveluasumisyksikössä

Abstract

Muistisairaudet ovat merkittävä terveydellinen ja taloudellinen haaste maallemme. Niiden vaikutukset ulottuvat muistisairaiden lisäksi heidän läheisiinsä, erityisesti omaisiin. Muistisairauden edetessä tulee usein ajankohtaiseksi asukkaan muutto ympärivuorokautiseen palveluasumisen yksikköön. Näissä yksiköissä työskentelevillä hoitajilla on merkittävä rooli muistisairaiden ja heidän omaistensa elämänlaatuun. Hoitajien vuorovaikutustaidoilla ja kyvyllä kommunikoida on tärkeä merkitys asukkaan hyvinvoinnin ja turvallisuuden tunteen saavuttamiseksi.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli syventyä ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikön hoitajien ja muistisairaan vuorovaikutukseen omaisten kokemusten perusteella. Tavoitteena oli ymmärtää laajemmin, kuinka omainen kokee toteutuneen vuorovaikutuksen. Opinnäytetyössä käytettiin aineiston keruumenetelmänä teemahaastattelua. Haastateltavia oli kaksi. Haastattelujen analysointimenetelmänä käytettiin aineistopohjaista sisällönanalyysiä. Opinnäytetyön tilaajana toimii Attendo Oy.

Tulokset osoittivat, että muistisairaan ja hoitajan välinen vuorovaikutus on moniulotteinen ja tärkeä tekijä muistisairaiden hyvinvoinnissa. Omaisten kokemat positiiviset kokemukset korostivat hoitotoimenpiteiden integrointia osaksi vuorovaikutusta ja hoitohenkilökunnan luovuutta asukkaiden tarpeiden huomioimisessa. Vuorovaikutuksen negatiiviset kokemukset liittyivät usein kommunikaation ongelmiin ja tiedonkulun puutteisiin. Omaisten kokemukset osoittivat, että vuorovaikutuksen laadun parantaminen edellyttää huomion kiinnittämistä yksilöllisiin tarpeisiin, avoimeen dialogiin ja luoviin kohtaamistapoihin. Tärkeänä vuorovaikutuksen osana koettiin myös työn organisoinnin ja työympäristön parantaminen.

Johtopäätöksenä voi todeta, että hyvä vuorovaikutus on keskeinen tekijä muistisairaiden hyvinvoinnissa ja sen edistäminen vaatii jatkuvaa panostusta koulutukseen, organisaation tukeen ja omaisten osallistamiseen. Hyvällä vuorovaikutuksella voidaan luoda hoitoympäristö, jossa muistisairaat kokevat olonsa turvalliseksi, ymmärretyksi ja arvostetuksi. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi vuorovaikutuksen kehittäminen on tärkeää.

Asiasanat: muistisairaus, vuorovaikutus, palveluasuminen, omainen, teemahaastattelu

Memory disorders present a significant health and economic challenge for our country, with their impacts extending beyond those afflicted to their loved ones, especially their relatives. As memory disease progresses, the necessity of relocating the resident to a 24-hour service housing unit facility often arises. Nurses working in these units play a crucial role in the quality of life for both memory disorder patients and their relatives. Their interpersonal skills and ability to communicate are important for achieving the resident's sense of well-being and security.

The purpose of this thesis was to explore further the interaction between nurses in 24-hour service housing units and patients with memory disorders, based on the experiences of their relatives. The aim was to gain a broader understanding of how relatives perceive the realized interaction. Thematic interviews were utilized as the data collection method, with two interviewees, and content analysis based on the interviews employed for analysis.

The results showed that the interaction between patients with memory disorders and nurses is multifaceted and a crucial factor in the well-being of those with a memory disorder. Positive experiences reported by relatives emphasized the integration of care measures into interaction and the creativity of nursing staff in addressing residents' needs. Negative interaction experiences are often related to communication problems and information flow deficiencies. Relatives' experiences showed the necessity of focusing on individual needs, fostering open dialogue, and adopting creative approaches to interactions to improve interaction quality. Improving work organization and the work environment was also seen as an important aspect of interaction.

The conclusion was that good interaction is a central factor in the well-being of patients with memory disorders, and its promotion requires ongoing investment in education, organizational support and involving relatives. Through good interaction, a caregiving environment can be created where patients with memory disorders feel safe, understood, and valued. Developing interaction is crucial for achieving these objectives.

Keywords: memory disorder, interaction, service housing, relative, thematic interview