Korkeakouluopiskelijoiden masennus – kirjallisuuskatsaus masennukseen ja sen ehkäisyyn vaikuttavista tekijöistä

Abstract

Masennus on suurin mielenterveyttä heikentävä tekijä maailmanlaajuisesti. Psykologista ahdistusta tai masennusta kokee noin 35 % korkeakouluopiskelijoista, ja 13 % kertoi todetusta masennuksesta viimeisen vuoden aikana. Masennuksen ollessa huomattavasti yleisempää korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa kuin yleisesti väestössä, heikentäen myös opinnoissa suoriutumista, minkä vuoksi keinoja onkin tarpeen kartoittaa ja kehittää, jotta tilanteeseen puuttuminen olisi vaikuttavampaa.

Opinnäytetyön tavoitteena oli selittää, kuvata ja lisätä ymmärrystä masennuksesta SAMKin opiskelijahyvinvointityöryhmälle, sekä antaa keinoja puuttua tähän laaja-alaiseen ongelmaan tutkimusnäyttöön perustuen. Työn tarkoituksena oli kirjallisuuskatsauksen keinoin koota erilaisia tutkimusnäyttöön perustuvia keinoja masennuksen ehkäisyyn ja siitä toipumiseen. Tutkimukset jakautuivat teemojen mukaan, ja tarkastelun kohteena masennukseen vaikuttavina tekijöinä olivat sosiaalisten suhteiden vaikutus, itsemyötätunnon ja merkityksen kokemisen vaikutus sekä liikunnan vaikutus. Opinnäytetyöhön valikoitui 21 erilaista tutkimusartikkelia, joista systemaattisia meta-analyyseja tai sateenvarjokatsauksia oli yhteensä 16.

Tuloksista ilmeni masennukselta suojaavimmaksi tekijäksi sosiaaliset yhteydet. Sosiaalisten yhteyksien ollessa hyvin merkittävä tekijä masennuksen ilmenemiselle, voivat ne olla suoja- tai riskitekijänä. Merkityksellisyyttä tutkittaessa psykologisen ahdistuksen havaittiin korreloivan merkittävän negatiivisesti ymmärrykseen elämän merkityksestä ja merkittävän positiivisesti elämän tarkoituksen etsimiselle. Itsemyötätunnon ja masennuksen välillä havaittiin puolestaan suuri negatiivinen korrelaatio, missä etenkin itsemyötätunnon negatiiviset komponentit; itsensä tuomitseminen, eristäytyminen sekä liiallinen samaistuminen epäonnistumisiin, korreloivat voimakkaammin mielenterveyden-ongelmiin. Liikuntaa käsiteltäessä, laajimmassa tutkimuksessa havaittiin fyysisen harjoittelun olevan hieman tehokkaampaa kuin psykoterapia tai lääkehoito, minkä lisäksi mainittiin, että fyysisen aktiivisuuden tulisi olla pääasiallinen lähestymistapa masennuksen ja ahdistuksen hallinnassa. Osassa tutkimuksista liikuntaharjoittelu näytti olevan yhtä vaikuttavaa kuin kognitiivinen terapia tai lääkehoito.