Afganistanilaisten naisten synnytyskokemuksia Suomessa

Abstract

Kätilöt kohtaavat työssään yhä useammin maahanmuuttajataustaisia synnyttäjiä. Näistä ryhmistä afganistanilaisnaiset ovat synnyttäneet lapsia viidenneksi eniten. He synnyttivät vuosien 2017–2020 tilastojen mukaan keskimäärin 2,4 lasta, kun suomalaisten naisten vastaava luku oli 1,4 lasta. Afganistanilaisnaisten synnytyskokemuksia ei ole Suomessa aikaisemmin tutkittu. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa ja kuvata näitä kokemuksia. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää afganistanilaisäitien synnytysvalmennuksessa ja synnytyksen hoidossa. Synnytyskokemusta pyrittiin kuvaamaan laadullisen tutkimuksen keinoin naisten omasta näkökulmasta. Tutkimusaineisto kerättiin laadullisen kyselyn menetelmällä. Kysely tehtiin suullisesti naisten omalla äidinkielellä, koska kaikki vastaajat eivät osanneet kirjoittaa suomea riittävästi. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin, ottaen huomioon, että osalla naisista oli kokemuksia synnyttämisestä myös kotimaassaan. Synnytyskokemuksessa nousi keskeiseksi kivun kokemus ja sen lievittäminen. Kivun lievittäminen epiduraalipuudutuksen avulla puhutti naisia paljon. Siitä ei tiedetty etukäteen tai sen haitoista oli kuultu huhupuheita. Naisilla ei ollut muutoinkaan ennakkoon riittävästi tietoa Suomessa käytetyistä kivun lievittämisen keinoista tai erilaisista synnytystavoista, jolloin tärkeäksi nousi kätilön rooli tiedonvälittäjänä. Kokonaisuudessaan henkilökunta sai kiitosta, mutta mieslääkäriä ei haluttu synnytykseen kulttuurista ja uskonnollisista syistä. Erityistä kiitosta sai oma yksityishuone synnytyksen jälkeen, kuten myös puolison läsnäolo synnytyksessä. Eniten vuorovaikutusta henkilökunnan kanssa haittasi yhteisen kielen puuttuminen. Tulkin puuttuessa naiset turvautuivat eleisiin, ilmeisiin ja puhelimen käännösohjelmiin. Paras tilanne syntyi, kun tulkkina toiminut puoliso osasi riittävän hyvin suomea. Tärkein toive oli sama kieli synnyttäjällä ja henkilökunnalla. Neuvoloiden keskeinen merkitys nousi esille. Niiden toimintaa tulisi kehittää niin, että maahanmuuttajataustaisille perheille tarjotaan henkilökohtaista keskustelua synnytyksen kulusta ja kivun lievityksestä. Paikalla tulisi olla tulkki tai äidinkieltä taitava tukihenkilö. Tukena voisi olla oppaita omalla äidinkielellä. Kätilöt tarvitsisivat osaamista kulttuurisensitiivisyydestä. Naisen tukena voisi synnytyksessä toimia omaa äidin kieltä puhuva doula, mikä lisäisi läheisyyden kokemusta ja poistaisi yksinäisyyden tunnetta.