Hiiliviisas taimituotanto
Santala, Jyrki (2024)
Santala, Jyrki
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052917660
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052917660
Tiivistelmä
Ilmastonmuutos on yksi suurimmista maapallon tulevaisuutta uhkaavista ongelmista. Ihmisten toiminnasta aikaansaatua ilmastonmuutosta ei voida enää pysäyttää, mutta sen vaikutuksiin pyritään sopeutumaan ja ilmastonmuutoksen etenemistä hillitsemään. Fossiilisten polttoaineiden käytön rajoittaminen tai niistä kokonaan luopuminen ei yksin riitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, vaan sen lisäksi tarvitaan toimia, jotka vahvistavat hiilen varastointia maaperään. Tarvitaan uudenlaista ajattelu- ja toimintatapaa hiiltä sitovien viljelykäytäntöjen käyttöönottoon myös avomaan taimituotannossa.
Hiiliviljely on yksi osa uudistavaa eli regeneratiivista viljelyä. Regeneratiivissa viljelyssä keskiössä on maan hoito, mutta samalla parannetaan ympäristön tilaa ja maatilan kannattavuutta kokonaisvaltaisesti. Hiiliviljely tarkoittaa toimia, joilla pyritään lisäämään hiilen pitkäaikaista varastointia maaperään, mutta myös estämään sen karkaamista ilmakehään.
Tutkimuksen tavoitteena on teemahaastattelun pohjalta hakea vastausta kysymykseen, voidaanko maataloudessa tunnettuja hiiliviljelyn käytäntöjä soveltaa avomaan taimituotantoon? Maataloudessa tunnettuja hiiliviljelyn käytäntöjä ovat jatkuva kasvipeitteisyys, muokkauksen minimointi, eloperäisen aineksen lisääminen, viljelykierto ja kerääjäkasvien käyttö. Tutkimuksessa haastateltiin viiden eri avomaan taimituotantoa harjoittavan taimiston edustajaa.
Tutkimustulosten perusteella voidaan vetää se johtopäätös, että avomaan taimituotantoon voidaan soveltaa maataloudessa tunnettuja hiiliviljelyn käytäntöjä. Käytännössä niin jo menetelläänkin, vaikka taimistot eivät sitä itse hiiliviljelyksi kutsukaan. Viljelykierto ja kerääjäkasvien käyttö on yleisesti käytössä. Maan muokkausta pyritään minimoimaan ja eloperäistä ainesta lisätään viljelykierron yhteydessä. Jatkuvan kasvipeitteisyyden toteuttamisessa on haasteita, jotka liittyvät käytettävissä olevan pinta-alan riittävyyteen ja kaluston uusimistarpeeseen.
Hiiliviljely on yksi osa uudistavaa eli regeneratiivista viljelyä. Regeneratiivissa viljelyssä keskiössä on maan hoito, mutta samalla parannetaan ympäristön tilaa ja maatilan kannattavuutta kokonaisvaltaisesti. Hiiliviljely tarkoittaa toimia, joilla pyritään lisäämään hiilen pitkäaikaista varastointia maaperään, mutta myös estämään sen karkaamista ilmakehään.
Tutkimuksen tavoitteena on teemahaastattelun pohjalta hakea vastausta kysymykseen, voidaanko maataloudessa tunnettuja hiiliviljelyn käytäntöjä soveltaa avomaan taimituotantoon? Maataloudessa tunnettuja hiiliviljelyn käytäntöjä ovat jatkuva kasvipeitteisyys, muokkauksen minimointi, eloperäisen aineksen lisääminen, viljelykierto ja kerääjäkasvien käyttö. Tutkimuksessa haastateltiin viiden eri avomaan taimituotantoa harjoittavan taimiston edustajaa.
Tutkimustulosten perusteella voidaan vetää se johtopäätös, että avomaan taimituotantoon voidaan soveltaa maataloudessa tunnettuja hiiliviljelyn käytäntöjä. Käytännössä niin jo menetelläänkin, vaikka taimistot eivät sitä itse hiiliviljelyksi kutsukaan. Viljelykierto ja kerääjäkasvien käyttö on yleisesti käytössä. Maan muokkausta pyritään minimoimaan ja eloperäistä ainesta lisätään viljelykierron yhteydessä. Jatkuvan kasvipeitteisyyden toteuttamisessa on haasteita, jotka liittyvät käytettävissä olevan pinta-alan riittävyyteen ja kaluston uusimistarpeeseen.