Genret rinnakkain: klassisen musiikin ja rytmimusiikin yhdistäminen pianonsoitossa : miten klassisessa musiikissa opittava tekniikka voi tukea rytmimusiikin soittamista?
Kejonen, Mari-Ella (2024)
Kejonen, Mari-Ella
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052917537
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052917537
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni tutkin klassisen ja rytmimusiikin yhdistämistä pianonsoitossa sekä klassisessa musiikissa opittavan tekniikan hyötyjä rytmimusiikin soittamisessa. Tavoitteena oli selvittää, kuinka paljon rytmipianistit soittavat klassista musiikkia ohjatusti ja kuinka paljon rytmipianotunneilla käsitellään pianonsoiton tekniikkaa sekä diatonisia duuri- ja molliasteikoita.
Tutkin aihetta, koska rytmimusiikin osuus musiikin koulutuksessa on lisääntynyt, jolloin yhä useampi pianisti todennäköisesti suuntautuu alkeiskauden jälkeen rytmimusiikkiin. Klassisen musiikin soittotausta ei siis välttämättä ole enää oletusarvo. Tämä ilmeni myös kyselyssä: kolmasosalla vastanneista rytmipianisteista ei ollut klassisen musiikin soittotaustaa, ja samanaikaisesti klassisen ja rytmimusiikin pianotunneilla kävi vain yksi vastanneista.
Kvalitatiivinen tutkimukseni oli kolmiosainen. Siihen kuului ammattikorkeakoulussa opiskeleville rytmipianisteille lähetetty kyselylomake, kolmen työelämässä toimivan rytmipianistin antamat haastattelut ja tutkimuksentekijän oma oppimispäiväkirja rytmimusiikin ja klassisen musiikin pianotunneilta lähes viiden kuukauden ajalta.
Jokaisen tutkimusosion tulokset olivat samansuuntaiset. Klassista musiikkia soittaneet rytmipianistit kokivat sen olleen heille hyödyksi rytmimusiikissa, muun muassa tekniikan oppimisen takia. Selvisi myös, että rytmipianotunneilla käsitellään joko silloin tällöin tai ei koskaan pianonsoiton tekniikkaa. Diatonisten duuri- ja molliasteikoiden opiskelu oli suurimmalla osalla kuulunut pianotunteihin kummankin genren kohdalla, ja sekä kyselyn että haastatteluiden kaikki pianistit olivat yksimielisiä siitä, että ne pitäisi opetella rytmipianotunneilla. Suurin osa myös puolsi tekniikan ja klassisen musiikin nykyistä suurempaa sisällyttämistä rytmipianotunteihin, mutta hajontaa tuli enemmän. Aiheesta tarvittaisiin selvästi laajempaa keskustelua ja genrejen sekoittamisen testaamista.
Tutkin aihetta, koska rytmimusiikin osuus musiikin koulutuksessa on lisääntynyt, jolloin yhä useampi pianisti todennäköisesti suuntautuu alkeiskauden jälkeen rytmimusiikkiin. Klassisen musiikin soittotausta ei siis välttämättä ole enää oletusarvo. Tämä ilmeni myös kyselyssä: kolmasosalla vastanneista rytmipianisteista ei ollut klassisen musiikin soittotaustaa, ja samanaikaisesti klassisen ja rytmimusiikin pianotunneilla kävi vain yksi vastanneista.
Kvalitatiivinen tutkimukseni oli kolmiosainen. Siihen kuului ammattikorkeakoulussa opiskeleville rytmipianisteille lähetetty kyselylomake, kolmen työelämässä toimivan rytmipianistin antamat haastattelut ja tutkimuksentekijän oma oppimispäiväkirja rytmimusiikin ja klassisen musiikin pianotunneilta lähes viiden kuukauden ajalta.
Jokaisen tutkimusosion tulokset olivat samansuuntaiset. Klassista musiikkia soittaneet rytmipianistit kokivat sen olleen heille hyödyksi rytmimusiikissa, muun muassa tekniikan oppimisen takia. Selvisi myös, että rytmipianotunneilla käsitellään joko silloin tällöin tai ei koskaan pianonsoiton tekniikkaa. Diatonisten duuri- ja molliasteikoiden opiskelu oli suurimmalla osalla kuulunut pianotunteihin kummankin genren kohdalla, ja sekä kyselyn että haastatteluiden kaikki pianistit olivat yksimielisiä siitä, että ne pitäisi opetella rytmipianotunneilla. Suurin osa myös puolsi tekniikan ja klassisen musiikin nykyistä suurempaa sisällyttämistä rytmipianotunteihin, mutta hajontaa tuli enemmän. Aiheesta tarvittaisiin selvästi laajempaa keskustelua ja genrejen sekoittamisen testaamista.