Näkki maalle, minä veteen : toden perässä meloen

Abstract

Tässä opinnäytetyöni kirjallisessa osuudessa pohdin miten ihmisen havainnointikyvyn epämääräisyys voi estää meitä tekemästä objektiivisia havaintoja ympäröivästä maailmasta. Tavoitteenani on tutkia miten aivot toimivat havaintoja tehdessä ja miten tietoisuuden eri tasot vaikuttavat havaintoihimme. Motiivina näille tutkimuksille on löytää vastaus kansanperinteessä esiintyvän näkin olemassaoloon.

Lopuksi pohdin miten valokuvan kahtalainen luonne todellisuuksien ilmentäjänä, ja muokkaajana voisi auttaa ratkaisemaan mysteerin. Professori Janne Seppänen toteaakin, että valokuva on toisaalta luontaisesti syntyvä todiste kohteen olemassaolosta ja toisaalta valokuvaajan valintojen synnyttämä kulttuurinen tuotos (Seppänen 2001, 201).

Pohjaan omat ajatukseni ja omat huomioni havainnointikyvystä, näkistä ja valokuvan voimasta vuosina 2022–2023 tekemiini melontaretkiin Kokemäenjoella. Osoitan työssäni, miten ihmisten havainnointikykyjen puutteet ja valokuvan todistusvoiman moniulotteisuus voivat auttaa meitä paljastamaan mytologisen näkin todellisen olemassaolon.

In this written part of my thesis, I discuss how the vagueness of human perception can prevent us from making objective observations of the world around us. My goal is to study how the brain works when making observations and how different levels of consciousness affect our perceptions. The motive for these studies is to find an answer to the existence of the folkloristic creature nixie.

Finally, I pondered how the dual nature of photography as a manifester, and editor of realities could help solve the mystery. Professor Janne Seppänen states that photography is, on the one hand, a natural proof of the existence of an object and, on the other hand, a cultural product created by the photographer's choices (Seppänen 2001, 201).

I base my thoughts and discoveries on observation, about nixie and the power of photography on my canoeing trips on the Kokemäenjoki river during the years 2022–2023. In my work, I show that the imperfections of human perception and the multidimensional nature of the evidential power of photography can help us reveal the true existence of the mythological nixie.