Nallen päivystysreissu -ohjekirja tapaturman kokeneille lapsipotilaille
Lehtinen, Taru; Lehtola, Sini (2024)
Lehtinen, Taru
Lehtola, Sini
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052917413
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052917413
Tiivistelmä
Useat alle kouluikäisistä lapsista vierailevat lapsuutensa aikana päivystyksessä tapaturman seurauksena. Päivystys on ympäristönä stressaava, sillä lapsi ei välttämättä tiedä tai ymmärrä millaisiin toimenpiteisiin hän hoitopolkunsa aikana ajautuu. Tällainen epätietoisuus laukaisee lapsissa helposti pelon tuntemuksia. Positiivista hoitokokemusta tukevia tekijöitä onkin tärkeä tunnistaa ja ylläpitää lapsen hoitopolun aikana.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen yhteispäivystyksen terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia alle kouluikäisten lasten tapaturman jälkeisestä hoitamisesta. Tavoitteena oli saada uutta tietoa tapaturman kokeneiden lasten hoidosta yhteispäivystyksen henkilökunnalle suunnatun sähköisen Webropol-kyselyn avulla. Opinnäytetyön tutkimuskysymyksenä oli: Miten alle kouluikäisten lasten pelkoa tapaturman jälkeistä hoitoa kohtaan voidaan lievittää?
Opinnäytetyön menetelmäksi valittiin toiminnallinen opinnäytetyö, sillä teoreettisena viitekehyksenä toimi aikaisempi tutkimustieto sekä sähköisestä Webropol-kyselystä saatu aineisto, ja niiden pohjalta toiminnallisena tuotoksena luotiin kirjallisessa muodossa oleva ohjekirja tapaturman kokeneille lapsipotilaille. Sähköinen Webropol-kysely jaettiin Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen yhteispäivystyksen terveydenhuollon ammattihenkilöille. Osalle kyselystä saadulle aineistolle tehtiin induktiivinen eli aineistolähtöinen sisällönanalyysi.
Opinnäytetyön induktiivisesta sisällönanalyysista nousi esiin alle kouluikäisten lasten tapaturman jälkeisen päivystyskäynnin pelkoa lieventäviä asioita olevan muun muassa vanhempien toimintatavat, hoitajan pysyminen samana ja heidän ammattitaitonsa, ennakointi, kiireettömyys, toiminta lapsen tasolla, kivunlievitys sekä palkitseminen. Ohjekirjan toivottiin sisältävän tarinaa hoitopolusta, ohjeita ja kuvauksia, lapsenmielisiä kuvia sekä puuha- ja väritystehtäviä.
Opinnäytetyön tuloksista havaittiin, että kaikki kyselyyn vastanneet olivat kohdanneet alle kouluikäisiä lapsia tapaturmapotilaina ja heidän mukaan lasten pelkoa lisäävät kipu ja siihen liittyvä pelko, hoitotoimenpiteet sekä tietoisuuden puute. Tulosten perusteella voitiin todeta, että ohjekirjan toteuttamisesta alle kouluikäisille tapaturman kokeneille lapsipotilaille oli ajankohtaista tarvetta.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen yhteispäivystyksen terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia alle kouluikäisten lasten tapaturman jälkeisestä hoitamisesta. Tavoitteena oli saada uutta tietoa tapaturman kokeneiden lasten hoidosta yhteispäivystyksen henkilökunnalle suunnatun sähköisen Webropol-kyselyn avulla. Opinnäytetyön tutkimuskysymyksenä oli: Miten alle kouluikäisten lasten pelkoa tapaturman jälkeistä hoitoa kohtaan voidaan lievittää?
Opinnäytetyön menetelmäksi valittiin toiminnallinen opinnäytetyö, sillä teoreettisena viitekehyksenä toimi aikaisempi tutkimustieto sekä sähköisestä Webropol-kyselystä saatu aineisto, ja niiden pohjalta toiminnallisena tuotoksena luotiin kirjallisessa muodossa oleva ohjekirja tapaturman kokeneille lapsipotilaille. Sähköinen Webropol-kysely jaettiin Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen yhteispäivystyksen terveydenhuollon ammattihenkilöille. Osalle kyselystä saadulle aineistolle tehtiin induktiivinen eli aineistolähtöinen sisällönanalyysi.
Opinnäytetyön induktiivisesta sisällönanalyysista nousi esiin alle kouluikäisten lasten tapaturman jälkeisen päivystyskäynnin pelkoa lieventäviä asioita olevan muun muassa vanhempien toimintatavat, hoitajan pysyminen samana ja heidän ammattitaitonsa, ennakointi, kiireettömyys, toiminta lapsen tasolla, kivunlievitys sekä palkitseminen. Ohjekirjan toivottiin sisältävän tarinaa hoitopolusta, ohjeita ja kuvauksia, lapsenmielisiä kuvia sekä puuha- ja väritystehtäviä.
Opinnäytetyön tuloksista havaittiin, että kaikki kyselyyn vastanneet olivat kohdanneet alle kouluikäisiä lapsia tapaturmapotilaina ja heidän mukaan lasten pelkoa lisäävät kipu ja siihen liittyvä pelko, hoitotoimenpiteet sekä tietoisuuden puute. Tulosten perusteella voitiin todeta, että ohjekirjan toteuttamisesta alle kouluikäisille tapaturman kokeneille lapsipotilaille oli ajankohtaista tarvetta.