Nallen päivystysreissu -ohjekirja tapaturman kokeneille lapsipotilaille

Abstract

Useat alle kouluikäisistä lapsista vierailevat lapsuutensa aikana päivystyksessä tapaturman seurauksena. Päivystys on ympäristönä stressaava, sillä lapsi ei välttämättä tiedä tai ymmärrä millaisiin toimenpiteisiin hän hoitopolkunsa aikana ajautuu. Tällainen epätietoisuus laukaisee lapsissa helposti pelon tuntemuksia. Positiivista hoitokokemusta tukevia tekijöitä onkin tärkeä tunnistaa ja ylläpitää lapsen hoitopolun aikana.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen yhteispäivystyksen terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia alle kouluikäisten lasten tapaturman jälkeisestä hoitamisesta. Tavoitteena oli saada uutta tietoa tapaturman kokeneiden lasten hoidosta yhteispäivystyksen henkilökunnalle suunnatun sähköisen Webropol-kyselyn avulla. Opinnäytetyön tutkimuskysymyksenä oli: Miten alle kouluikäisten lasten pelkoa tapaturman jälkeistä hoitoa kohtaan voidaan lievittää?

Opinnäytetyön menetelmäksi valittiin toiminnallinen opinnäytetyö, sillä teoreettisena viitekehyksenä toimi aikaisempi tutkimustieto sekä sähköisestä Webropol-kyselystä saatu aineisto, ja niiden pohjalta toiminnallisena tuotoksena luotiin kirjallisessa muodossa oleva ohjekirja tapaturman kokeneille lapsipotilaille. Sähköinen Webropol-kysely jaettiin Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen yhteispäivystyksen terveydenhuollon ammattihenkilöille. Osalle kyselystä saadulle aineistolle tehtiin induktiivinen eli aineistolähtöinen sisällönanalyysi.

Opinnäytetyön induktiivisesta sisällönanalyysista nousi esiin alle kouluikäisten lasten tapaturman jälkeisen päivystyskäynnin pelkoa lieventäviä asioita olevan muun muassa vanhempien toimintatavat, hoitajan pysyminen samana ja heidän ammattitaitonsa, ennakointi, kiireettömyys, toiminta lapsen tasolla, kivunlievitys sekä palkitseminen. Ohjekirjan toivottiin sisältävän tarinaa hoitopolusta, ohjeita ja kuvauksia, lapsenmielisiä kuvia sekä puuha- ja väritystehtäviä.

Opinnäytetyön tuloksista havaittiin, että kaikki kyselyyn vastanneet olivat kohdanneet alle kouluikäisiä lapsia tapaturmapotilaina ja heidän mukaan lasten pelkoa lisäävät kipu ja siihen liittyvä pelko, hoitotoimenpiteet sekä tietoisuuden puute. Tulosten perusteella voitiin todeta, että ohjekirjan toteuttamisesta alle kouluikäisille tapaturman kokeneille lapsipotilaille oli ajankohtaista tarvetta.

Several children under school age visit the Emergency Department during their childhood because of an accident. Emergency care is a stressful environment, because children may not know or understand what kind of measures they will go through during their treatment path. This kind of uncertainty triggers feelings of fear in children. It is important to identify and maintain factors that support the positive care experience during children’s care path.

The purpose of this thesis was to examine the experiences of post-accident care of children under school age of healthcare professionals who work at the emergency services of the South Ostrobothnia Welfare Area. The aim was to obtain new information about the care of children who have experienced an accident with the help of an electronic Webropol survey, which was targeted to the health care professionals of the emergency services. The research question of this thesis was: How can the fear of post-accident care be alleviated in children under school age?

As the theoretical framework of this thesis was the previous research data and the material obtained from the electronic Webropol survey, the method of this thesis was functional. A manual guidebook was then made as a functional output for children who experienced an accident. The electronic Webropol survey was distributed to healthcare professionals of emergency services of the South Ostrobothnia Welfare Area. Some of the material obtained from the survey was subjected to an inductive content analysis.

The results of this thesis highlighted aspects that mitigate the fear of on-call visits after an accident among under school age children: the parent’s modes of action, nurses staying the same for the whole care path and their professional skills, anticipation, leisure time, action at children’s level, pain relief and rewarding. It was hoped that the guidebook would contain a story about the care path, instructions and descriptions, childlike images, and woodworking and coloring tasks.

The results of this thesis indicate that those who responded to the survey had encountered children under school age as patients. According to them, the fear of children is increased when they are in pain and children are afraid for pain. Furthermore, treatment measures and lack of awareness increase fear among children. Based on the results, there was a current need to carry out a manual guidebook for children under school age who have experienced an accident.