Nuoren syömishäiriöpotilaan perheenjäsenten tukeminen - hoitohenkilökunnan kokemuksia
Olli, Henna; Seijari, Niina (2024)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052918056
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052918056
Tiivistelmä
Nuoren syömishäiriö vaikuttaa nuoreen itseensä, mutta myös nuoren perheenjäseniin ja on koko perheen sairaus. Nuoret sairastuvat syömishäiriöön yhä enemmän ja hyvällä perheenjäsenten tukemisella voidaan ehkäistä muiden perheenjäsenten mahdollisia ongelmia. Opinnäytetyön aiheesta on vähäisesti tutkittua tietoa, vaikka mielenterveyden häiriöt ja nuorten syömishäiriöt ovat kasvussa koko maailmassa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen syömishäiriöpoliklinikan hoitohenkilökunnalla on nuoren syömishäiriöpotilaan perheenjäsenten tukemisesta ja siinä onnistumisesta. Tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa nuoren syömishäiriöpotilaan perheenjäsenen tukemiseksi. Opinnäytetyössä tulleita tuloksia voidaan hyödyntää nuoren syömishäiriöpotilaan perheenjäsenten tukemisessa, jotta perheen sisäiset kriisit eivät lisääntyisi.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua, jolla haastateltiin kuutta syömishäiriöpoliklinikan hoitohenkilökunnan jäsentä. Haastattelut litteroitiin ja litteroinnit analysoitiin induktiivista sisällönanalyysiä käyttäen.
Haastattelujen perusteella Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen syömishäiriöpoliklinikan hoitohenkilökunta kokee onnistuvansa perheenjäsenten tukemisessa melko hyvin, mutta vielä paljonkin parannettavaa löytyy joissakin asioissa. Perheenjäsenten tukemista estäviä ja edistäviä tekijöitä selvisi haastattelujen ansiosta. Sekä edistäviä että estäviä tekijöitä oli runsaasti. Tärkeää on huomioida perheenjäsenet kokonaisvaltaisesti, kenenkään jäämättä taka-alalle. Erityisesti syömishäiriöisen nuoren sisarukset jäävät varjoon, eivätkä saa sitä tukea, mitä tarvitsisivat. Perheen positiivinen asenne ja halukkuus olla osana hoitoa tekee heidän tukemisestaan helpompaa. Jos perheenjäsenet taas kieltävät sairauden olemassaolon tai heillä ei erinäisistä syistä ole kiinnostusta osallistua nuoren hoitoon, tekee se tukemisesta vaikeaa. Kun työskennellään sote-alalla, aika ja resurssit ovat vähissä hoitohenkilökunnalla, minkä vuoksi perheenjäsenten tukeminen vaikeutuu.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen syömishäiriöpoliklinikan hoitohenkilökunnalla on nuoren syömishäiriöpotilaan perheenjäsenten tukemisesta ja siinä onnistumisesta. Tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa nuoren syömishäiriöpotilaan perheenjäsenen tukemiseksi. Opinnäytetyössä tulleita tuloksia voidaan hyödyntää nuoren syömishäiriöpotilaan perheenjäsenten tukemisessa, jotta perheen sisäiset kriisit eivät lisääntyisi.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua, jolla haastateltiin kuutta syömishäiriöpoliklinikan hoitohenkilökunnan jäsentä. Haastattelut litteroitiin ja litteroinnit analysoitiin induktiivista sisällönanalyysiä käyttäen.
Haastattelujen perusteella Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen syömishäiriöpoliklinikan hoitohenkilökunta kokee onnistuvansa perheenjäsenten tukemisessa melko hyvin, mutta vielä paljonkin parannettavaa löytyy joissakin asioissa. Perheenjäsenten tukemista estäviä ja edistäviä tekijöitä selvisi haastattelujen ansiosta. Sekä edistäviä että estäviä tekijöitä oli runsaasti. Tärkeää on huomioida perheenjäsenet kokonaisvaltaisesti, kenenkään jäämättä taka-alalle. Erityisesti syömishäiriöisen nuoren sisarukset jäävät varjoon, eivätkä saa sitä tukea, mitä tarvitsisivat. Perheen positiivinen asenne ja halukkuus olla osana hoitoa tekee heidän tukemisestaan helpompaa. Jos perheenjäsenet taas kieltävät sairauden olemassaolon tai heillä ei erinäisistä syistä ole kiinnostusta osallistua nuoren hoitoon, tekee se tukemisesta vaikeaa. Kun työskennellään sote-alalla, aika ja resurssit ovat vähissä hoitohenkilökunnalla, minkä vuoksi perheenjäsenten tukeminen vaikeutuu.