Ikäihmisten luotsaaminen eristäytyneisyyden karikolta : pandemian jälkeen Tampereella

Abstract

Opinnäytetyö tarkasteli ikäihmisten kulttuuriluotsitoiminnan yhteisöllisen aktiviteetin totaalista loppumista hyvin oudossa tilanteessa, kun yhteiskunnassa alkoi sulkutila Pandemian vuoksi. Pandemia loi haasteita yhteiskunnalle. Iäkkäiden paluu yhteisön jäseneksi oli mahdollista tukikeinojen ja kannustuksen avulla.

Opinnäytetyö tehtiin laadullisella tutkimusmenetelmällä, jossa pyrittiin ymmärtämään tutkimuksessa tarkasteltavaa ilmiötä tutkimuksen kohteena olevien henkilöiden näkökulmasta. Opinnäytetyö toteutettiin Tampereen kaupungin Sivistys palveluiden Kulttuurin palveluryhmän Kaupunkikulttuuriyksikön vapaaehtoistoiminnan, Luotsitoiminnan kanssa. Tutkimuksen kohteena olivat 23 luotsitoiminnan vapaaehtoista. Heidän kokemuksensa, ajatukset, tunteet ja tutkimuksen kohteena olevien asioiden merkitykset olivat kiinnostavia. Opinnäytetyön kyselyn aineistoa käsiteltiin aineistolähtöisen sisältöanalyysin avulla.

Opinnäytetyön tulosten mukaan vain muutama luotsi koki Pandemia-aikana varsinaista yksinäisyyttä, 70 prosenttia heistä sanoitti kokemuksensa negatiivisilla ilmauksilla. Paluu yhteisölliseen aktiviteettiin otettiin ilolla vastaan etenkin sosiaalista osallisuutta ja vuorovaikutusta kuvattiin positiivisesti. Kulttuurin koetut terveysvaikutukset korostuivat ja tietämystä luotsitoiminnasta ei ollut riittävästi tai voisi olla ainakin enemmän.

The thesis examined the complete cessation of the communal activity of the Luotsitoiminta for the elderly in a very peculiar situation, when society entered a lockdown due to the pandemic. The return of older individuals to community life was enabled through support and encouragement.

The thesis employed a qualitative research method, aiming to understand the phenomenon under investigation from the perspective of the individuals involved. The study was conducted in collaboration with the Kaupunkikulttuuriyksikkö of the Culture service group of Education services in the city of Tampere, specifically focusing on the volunteer activity, Luotsitoiminta. The study included 23 volunteers of the Luotsitoiminta. Their experiences, thoughts, feelings, and the meanings of the things under investigation were of interest. The data were analysed using content analysis.

Only a few volunteers experienced actual loneliness during the pandemic, 70 percent of them expressed their experiences using negative terms. The return to communal activity was welcomed with joy, particularly emphasizing social participation and positive interactions. The perceived health benefits of the culture were highlighted and there was insufficient knowledge about Luotsitoiminta or room for improvement.