”Kosketus itsessään kaiketi arvoton?”: sosiaalialan ammattilaisten käsityksiä kosketuksesta vuorovaikutteisena suhdetyönä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuoda esiin sosiaalialan ammattilaisten ajatuksia ja kokemuksia kosketuksen käytöstä käytännön työssä sekä selvittää, miten ammatillinen kosketus näyttäytyy sosiaalialalla. Opinnäytetyön teoreettiset lähtökohdat olivat ammatillinen kosketus vuorovaikutteisessa suhdetyössä, sosiaalinen konstruktionismi ja käsitys sosiaalityöstä aikaan ja paikkaan sidonnaisena kohtaamistyönä.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena kyselytutkimuksena. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä, joka välitettiin Facebookin Sosionomien uraverkosto -ryhmän kautta. Kyselyyn vastasi 60 ihmistä. Vastaukset analysoitiin teoriasidonnaista viitekehystä hyödyntäen.

Tuloksista nousi esiin, että vaikka kosketuksesta ei puhuta riittävästi, sen arvoa pidetään tärkeänä osana sosiaalityön tulevaisuutta. Kosketus on olennainen asiakastyötä tukeva elementti, ja kosketuksen myönteiset vaikutukset tunnistetaan laajalti. Koskettamisen käyttöön suhtaudutaan kuitenkin varautuneesti ja riskitekijät huomioiden. Suurin osa vastaajista käytti kosketusta työssään, mutta ei tietoisesti yhtenäiseen teoriapohjaan perustuen. Erilaiset koskettamistavat oli kuitenkin vastausten perusteella sisäistetty luonnolliseksi osaksi toimintaa, ja moni käytti koskettamista osana kohtaamistyötä. Vastauksissa näkyi, että koskettamista pidetään myös työnkuvaan sidonnaisena ja esimerkiksi viranhaltijan roolissa toimivat eivät pitäneet koskettamisen käyttämistä tärkeänä tai työnkuvaansa kuuluvana.

Johtopäätöksinä voidaan todeta, että koskettamisen teoriapohjaa tulisi yhtenäistää ja koskettamisesta tulisi puhua enemmän sosiaalialalla. Koskettamisen positiivisia vaikutuksia ei ole riittävästi huomioitu, ja koskettamiseen liittyvissä käytännöissä, asenteissa ja toteutustavoissa on merkittävää vaihtelua. Jatkotutkimusten näkökulmasta olisi mielenkiintoista tutkia, miten kosketus koetaan sosiaalialalla asiakkaiden näkökulmasta, miten kosketuksen kaltaista tunnetyötä tehdään virtuaalisessa vuorovaikutuksessa ja miten tietyt työympäristöt luovat omanlaistaan kosketuskulttuuria.

The purpose of this thesis was to investigate the perceptions and experiences of social work practitioners concerning using touch in their professional practice. It further examines how the use of touch, as a professional tool, is manifested within the social work field. The study could potentially offer valuable insights into the nuanced role of physical touch in the context of social work. The theoretical framework of the thesis was social constructionism and professional touch in social interaction.

The thesis was conducted as a qualitative survey. Data was collected through an online survey distributed via the Facebook group "Sosionomien uraverkosto." Sixty individuals responded to the survey. The responses were analyzed using a theory-based framework.

The results revealed that touch is not sufficiently discussed, yet its importance is considered significant in the future of social work. While most use touch in their work, it is not based on a unified theoretical foundation. Many approach the use of touch cautiously, focusing on risk avoidance. However, various ways of touching have been internalized as a natural part of interaction but not always as a conscious work tool. Additionally, touch is perceived as dependent on one's job description.

In conclusion, it is suggested that the theoretical foundation of touch should be unified, and touch should be discussed more in the field of social work. The positive effects of touch have not been adequately acknowledged, and practices, attitudes, and implementations vary greatly.