”Kosketus itsessään kaiketi arvoton?”: sosiaalialan ammattilaisten käsityksiä kosketuksesta vuorovaikutteisena suhdetyönä
Rauramo, Pauli; Tervaniemi, Susanna (2024)
Rauramo, Pauli
Tervaniemi, Susanna
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024053018610
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024053018610
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuoda esiin sosiaalialan ammattilaisten ajatuksia ja kokemuksia kosketuksen käytöstä käytännön työssä sekä selvittää, miten ammatillinen kosketus näyttäytyy sosiaalialalla. Opinnäytetyön teoreettiset lähtökohdat olivat ammatillinen kosketus vuorovaikutteisessa suhdetyössä, sosiaalinen konstruktionismi ja käsitys sosiaalityöstä aikaan ja paikkaan sidonnaisena kohtaamistyönä.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena kyselytutkimuksena. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä, joka välitettiin Facebookin Sosionomien uraverkosto -ryhmän kautta. Kyselyyn vastasi 60 ihmistä. Vastaukset analysoitiin teoriasidonnaista viitekehystä hyödyntäen.
Tuloksista nousi esiin, että vaikka kosketuksesta ei puhuta riittävästi, sen arvoa pidetään tärkeänä osana sosiaalityön tulevaisuutta. Kosketus on olennainen asiakastyötä tukeva elementti, ja kosketuksen myönteiset vaikutukset tunnistetaan laajalti. Koskettamisen käyttöön suhtaudutaan kuitenkin varautuneesti ja riskitekijät huomioiden. Suurin osa vastaajista käytti kosketusta työssään, mutta ei tietoisesti yhtenäiseen teoriapohjaan perustuen. Erilaiset koskettamistavat oli kuitenkin vastausten perusteella sisäistetty luonnolliseksi osaksi toimintaa, ja moni käytti koskettamista osana kohtaamistyötä. Vastauksissa näkyi, että koskettamista pidetään myös työnkuvaan sidonnaisena ja esimerkiksi viranhaltijan roolissa toimivat eivät pitäneet koskettamisen käyttämistä tärkeänä tai työnkuvaansa kuuluvana.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että koskettamisen teoriapohjaa tulisi yhtenäistää ja koskettamisesta tulisi puhua enemmän sosiaalialalla. Koskettamisen positiivisia vaikutuksia ei ole riittävästi huomioitu, ja koskettamiseen liittyvissä käytännöissä, asenteissa ja toteutustavoissa on merkittävää vaihtelua. Jatkotutkimusten näkökulmasta olisi mielenkiintoista tutkia, miten kosketus koetaan sosiaalialalla asiakkaiden näkökulmasta, miten kosketuksen kaltaista tunnetyötä tehdään virtuaalisessa vuorovaikutuksessa ja miten tietyt työympäristöt luovat omanlaistaan kosketuskulttuuria.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena kyselytutkimuksena. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä, joka välitettiin Facebookin Sosionomien uraverkosto -ryhmän kautta. Kyselyyn vastasi 60 ihmistä. Vastaukset analysoitiin teoriasidonnaista viitekehystä hyödyntäen.
Tuloksista nousi esiin, että vaikka kosketuksesta ei puhuta riittävästi, sen arvoa pidetään tärkeänä osana sosiaalityön tulevaisuutta. Kosketus on olennainen asiakastyötä tukeva elementti, ja kosketuksen myönteiset vaikutukset tunnistetaan laajalti. Koskettamisen käyttöön suhtaudutaan kuitenkin varautuneesti ja riskitekijät huomioiden. Suurin osa vastaajista käytti kosketusta työssään, mutta ei tietoisesti yhtenäiseen teoriapohjaan perustuen. Erilaiset koskettamistavat oli kuitenkin vastausten perusteella sisäistetty luonnolliseksi osaksi toimintaa, ja moni käytti koskettamista osana kohtaamistyötä. Vastauksissa näkyi, että koskettamista pidetään myös työnkuvaan sidonnaisena ja esimerkiksi viranhaltijan roolissa toimivat eivät pitäneet koskettamisen käyttämistä tärkeänä tai työnkuvaansa kuuluvana.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että koskettamisen teoriapohjaa tulisi yhtenäistää ja koskettamisesta tulisi puhua enemmän sosiaalialalla. Koskettamisen positiivisia vaikutuksia ei ole riittävästi huomioitu, ja koskettamiseen liittyvissä käytännöissä, asenteissa ja toteutustavoissa on merkittävää vaihtelua. Jatkotutkimusten näkökulmasta olisi mielenkiintoista tutkia, miten kosketus koetaan sosiaalialalla asiakkaiden näkökulmasta, miten kosketuksen kaltaista tunnetyötä tehdään virtuaalisessa vuorovaikutuksessa ja miten tietyt työympäristöt luovat omanlaistaan kosketuskulttuuria.