Vaseliinipohjaisen diltiatseemilääkevoiteen HPLC-analyysimenetelmän validointi
Myllymäki, Heidi (2024)
Myllymäki, Heidi
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024053018917
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024053018917
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli validoida menetelmä vaseliinipohjaiselle diltiatseemilääkevoiteelle erittäin korkean erotuskyvyn nestekromatografialla (UHPLC). Kokeellinen osuus suoritettiin Yliopiston Apteekin analyyttiseen laboratorioon, joka toimii yrityksen oman lääkevalmistusosaston laadunvarmistajina.
Diltiatseemi kuuluu kalsiumkanavan salpaajiin, eli sitä käytetään lääketieteessä kalsiuminestäjänä. Kalsiumkanavan salpaajia on käytetty yleisesti sydän- ja verisuonisairauksien hoitoon. Diltiatseemin pitoisuutta lääkevoiteessa voidaan analysoida korkean erotuskyvyn nestekromatografialla. Analyysimenetelmän kehittämiseen tarvitaan pätevä diltiatseemihydrokloridi in-house -standardi, josta valmistetaan analysointiin tarvittavat standardit. Diltiatseemin pääasiallinen hajoamistuote on desasetyylidiltiatseemi.
Validointi suoritettiin validointisuunnitelman mukaan, joka pohjautui ICH:n ohjeeseen ”Validation of Analytical procedures: Text and Methodology Q2”. Käytössä ollut menetelmä pohjautuu Euroopan farmakopean monografian diltiatseemin raaka-aineen sukulaisaineiden testin HPLC-menetelmään. Validoinnin tarkoituksena oli analysoida seuraavia parametrejä: systeemin soveltuvuus, kvantitointi- ja detektointiraja, lineaarisuus epäpuhtaustasolla, lineaarisuus, spesifisyys ja hajotuskokeet, oikeellisuus (saantokokeet) sekä toistettavuus. Lisäksi työn tarkoituksena oli selvittää hajotuskokeiden avulla lääkevoiteen säilyvyyttä eli sitä, kuinka kauan diltiatseemi säilyy lääkevoiteessa hyvänä ennen kuin se alkaa hajota. Hajotuskokeista selvisi, että diltiatseemi on herkästi hajoavaa happo- ja emäshajotuksissa. Lisäksi diltiatseemi hajosi myös hapettavissa olosuhteissa sekä Deconex-pesuaineliuoshajotuksessa.
Diltiatseemilääkevoiteen nestekromatografinen menetelmä saatiin validoitua kaikkien suunniteltujen parametrien suhteen, ja kaikki suoritetut kokeet täyttivät vaatimukset. Validoitu HPLC-menetelmä todettiin lineaariseksi, tarkaksi, toistettavaksi sekä riittävän herkäksi. Lisäksi menetelmää voidaan pitää sopivana diltiatseemin pitoisuusmääritykseen lääkevoiteesta.
Diltiatseemi kuuluu kalsiumkanavan salpaajiin, eli sitä käytetään lääketieteessä kalsiuminestäjänä. Kalsiumkanavan salpaajia on käytetty yleisesti sydän- ja verisuonisairauksien hoitoon. Diltiatseemin pitoisuutta lääkevoiteessa voidaan analysoida korkean erotuskyvyn nestekromatografialla. Analyysimenetelmän kehittämiseen tarvitaan pätevä diltiatseemihydrokloridi in-house -standardi, josta valmistetaan analysointiin tarvittavat standardit. Diltiatseemin pääasiallinen hajoamistuote on desasetyylidiltiatseemi.
Validointi suoritettiin validointisuunnitelman mukaan, joka pohjautui ICH:n ohjeeseen ”Validation of Analytical procedures: Text and Methodology Q2”. Käytössä ollut menetelmä pohjautuu Euroopan farmakopean monografian diltiatseemin raaka-aineen sukulaisaineiden testin HPLC-menetelmään. Validoinnin tarkoituksena oli analysoida seuraavia parametrejä: systeemin soveltuvuus, kvantitointi- ja detektointiraja, lineaarisuus epäpuhtaustasolla, lineaarisuus, spesifisyys ja hajotuskokeet, oikeellisuus (saantokokeet) sekä toistettavuus. Lisäksi työn tarkoituksena oli selvittää hajotuskokeiden avulla lääkevoiteen säilyvyyttä eli sitä, kuinka kauan diltiatseemi säilyy lääkevoiteessa hyvänä ennen kuin se alkaa hajota. Hajotuskokeista selvisi, että diltiatseemi on herkästi hajoavaa happo- ja emäshajotuksissa. Lisäksi diltiatseemi hajosi myös hapettavissa olosuhteissa sekä Deconex-pesuaineliuoshajotuksessa.
Diltiatseemilääkevoiteen nestekromatografinen menetelmä saatiin validoitua kaikkien suunniteltujen parametrien suhteen, ja kaikki suoritetut kokeet täyttivät vaatimukset. Validoitu HPLC-menetelmä todettiin lineaariseksi, tarkaksi, toistettavaksi sekä riittävän herkäksi. Lisäksi menetelmää voidaan pitää sopivana diltiatseemin pitoisuusmääritykseen lääkevoiteesta.