Monialainen yhteistyö sosiaalista työhyvinvointia tukemassa

Abstract

Perhekeskusten kehittäminen oli osa sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelman 2020–2023 toimeenpanoa. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemassa seurantaraportissa esitettiin ehdotuksia jatkotyöhön, yhtenä kehittämiskohteena monialainen yhteistyö. Monialaisen yhteistyön kehittäminen voidaan nähdä tärkeänä sekä asiakastyön tavoitteiden toteutumisen näkökulmasta, mutta myös työntekijöiden sosiaalisen työhyvinvoinnin näkökulmasta. Verkostomaiset työskentelytavat tulevat ennustusten mukaan lisääntymään tulevaisuudessa, jonka vuoksi monialaisen työskentelyn ilmiöt tulisivat olla systemaattisen tarkastelun ja arvioinnin kohteena työyhteisöissä. Verkostomaiset työskentelytavat voivat tutkimusten mukaan osaltaan lisätä työyhteisön sosiaalista pääomaa, joka vaikuttaa työntekijän terveyteen ja koettuun sosiaaliseen työhyvinvointiin. Tutkimuksen tavoitteena oli kerätä tietoa Päijät-Hämeen hyvinvointialueen lasten ja nuorten kuntoutuksen työntekijöiden (n=21) antamista merkityksistä sosiaaliseen työhyvinvointiin liittyen. Sosiaalinen työhyvinvointi rajattiin tässä tutkimuksessa koskemaan niitä työntekijöiden välisiä vuorovaikutustilanteita, jotka tapahtuvat monialaisissa tiimeissä ja muissa työpaikan yhteistoiminnallisissa asiakastilanteissa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineistonkeruumenetelmänä käytettiin webropol- kyselyä, joka sisälsi sekä monivalinta- että avoimia kysymyksiä. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä teoreettisia kytköksiä hyödyntäen siten, että analyysissä hyödynnettiin myös teoriasta nousevia termejä luokkien tarkentamisessa. Tulokset osoittivat, että työntekijät kokevat monialaisen yhteistyön lisäävän voimaantumista ja sosiaalista työhyvinvointia arjen työssä. Toisaalta tulokset osoittavat myös sen, että kaikki vastaajat eivät olleet kokeneet monialaisen yhteistyön tuottamaa sosiaalista työhyvinvointia työssään. Työyhteisön vuorovaikutuksen koettiin olevan tärkein tekijä sosiaalisen työhyvinvoinnin syntymiselle monialaisissa yhteistyötilanteissa. Työyhteisön vuorovaikutuksen lisäksi esille nousivat osaamiseen ja rakenteisiin liittyvät tekijät sosiaalisen työhyvinvoinnin taustalla. Tämä toi esille sen, että työntekijöiden sosiaalisen työhyvinvoinnin tukemisessa tarvitaan toimivan työyhteisön vuorovaikutuksen lisäksi myös rakenteellisten ja osaamistekijöiden huomioimista, jotta voidaan kokonaisvaltaisella tavalla tukea työntekijöiden sosiaalista työhyvinvointia. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sote-alan johtamisessa olisi tärkeää tarkastella ja arvioida monialaisen yhteistyön sisältöjä ja merkityksiä työntekijöiden sosiaaliselle työhyvinvoinnille, jotta sen tuoma hyöty ymmärretään ja toisaalta opitaan näkemään ne seikat, jotka edistävät monialaisen yhteistyön hyvien käytänteiden toteutumista työyhteisöissä.