Korjuujäljen inventointi jatkuvapeitteisessä suometsässä: case Jurvan Rantaneva
Mäkiluoma, Santeri; Vierula, Antti-Jussi (2024)
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024053018923
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024053018923
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää jäävän puuston määrä ja rakenne sekä hakkuun ja korjuun aikana puustoon syntyneet vauriot jatkuvapeitteisessä suometsässä Jurvan Rantanevalla. Jurvan Rantanevalla hakattiin kevättalvella 2023 kahdeksan hehtaarin kokoinen leimikko. Hakkuun tarkoituksena oli edistää harvennustarpeessa olevan puuston erirakenteisuutta jatkuvapeitteisen kasvatuksen suuntaan. Jatkuvapeitteisestä metsänkasvatuksesta on saatavilla hyvin vähän tietoa. Opinnäytetyöllä pyrittiin lisäämään tutkimusmateriaalia jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen vaurioista.
Leimikko jaettiin yhdeksään hakkuulohkoon, joiden puuston rakenne ja tavoitteet olivat erilaiset. Hakkuulohkoille perustettiin 17 koealaa, joilta mitattiin kaikki yli 130 cm pituiset puut, minkä lisäksi kirjattiin ylös hakattujen puiden kannot. Puista kirjattiin puulaji, etäisyys ajourasta, rinnankorkeuden läpimitta, pituus kaikista alle 7-metrisistä puista ja mahdolliset vauriot. Lisäksi kannoista kirjattiin läpimitta ja puulaji. Jäävästä puustosta määritimme myös kasvatuskelpoisuuden. Koealat perustettiin niin, että puita on mahdollista mitata tulevaisuudessa. Tämä opinnäytetyö käynnistettiin osana Luonnonvarakeskuksen ja Suomen metsäkeskuksen Hiiliviisas suometsien kasvatus -hanketta, joka päättyi vuoden 2023 lopussa.
Tuloksia on käsitelty hakkuulohkoittain, käsittelytavoittain ja koko leimikon tasolla. Tuloksia on muutettu hehtaaritasolle, jotta tuloksia on helpompi tulkita. Hakkuulohkoilta saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että eniten vaurioita syntyi pieneen puustoon. Suurin osa vaurioista oli rungon ja latvan katkeamisia sekä kuorivaurioita alle 3 metrin korkeudessa. Kasvatuskelpoisuuksissa oli suurempaa vaihtelua riippuen hakkuutavasta. Suurin osa kasvatuskelvottomista oli pientä puustoa, johon vauriotkin olivat kohdistuneet. Kasvatuskelpoisuuden määrittäminen on kuitenkin hyvin puukohtainen, sillä vaurioitumatonkin puu voi olla kasvatuskelvoton.
Leimikko jaettiin yhdeksään hakkuulohkoon, joiden puuston rakenne ja tavoitteet olivat erilaiset. Hakkuulohkoille perustettiin 17 koealaa, joilta mitattiin kaikki yli 130 cm pituiset puut, minkä lisäksi kirjattiin ylös hakattujen puiden kannot. Puista kirjattiin puulaji, etäisyys ajourasta, rinnankorkeuden läpimitta, pituus kaikista alle 7-metrisistä puista ja mahdolliset vauriot. Lisäksi kannoista kirjattiin läpimitta ja puulaji. Jäävästä puustosta määritimme myös kasvatuskelpoisuuden. Koealat perustettiin niin, että puita on mahdollista mitata tulevaisuudessa. Tämä opinnäytetyö käynnistettiin osana Luonnonvarakeskuksen ja Suomen metsäkeskuksen Hiiliviisas suometsien kasvatus -hanketta, joka päättyi vuoden 2023 lopussa.
Tuloksia on käsitelty hakkuulohkoittain, käsittelytavoittain ja koko leimikon tasolla. Tuloksia on muutettu hehtaaritasolle, jotta tuloksia on helpompi tulkita. Hakkuulohkoilta saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että eniten vaurioita syntyi pieneen puustoon. Suurin osa vaurioista oli rungon ja latvan katkeamisia sekä kuorivaurioita alle 3 metrin korkeudessa. Kasvatuskelpoisuuksissa oli suurempaa vaihtelua riippuen hakkuutavasta. Suurin osa kasvatuskelvottomista oli pientä puustoa, johon vauriotkin olivat kohdistuneet. Kasvatuskelpoisuuden määrittäminen on kuitenkin hyvin puukohtainen, sillä vaurioitumatonkin puu voi olla kasvatuskelvoton.