Metsänviljelyn onnistumisen edellytykset tammelle, tervalepälle ja lehtikuuselle

Abstract

Suomessa metsänviljelyn ja taimituotanto on keskittynyt pääosin vain muutamaan puulajiin. Monimuotoisuuden kannalta lajiston monipuolistaminen on keskeinen tavoite, johon opinnäytetyön toteutuksessa pyritään. Tutkimuksessa tarkasteltiin tammen, tervalepän ja siperianlehtikuusen menestymistä metsänviljelyssä Suomessa. Tarkoituksena oli luoda luotettava arvio metsänviljelyn onnistumisesta ja kehitysideoista jatkotoimenpiteiden suhteen. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen (Luke), Metsäkeskuksen ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun kanssa.

Opinnäytetyössä käytetty aineisto kerättiin Luken ja Metsäkeskuksen yhteistyöhankkeessa (Puuva). Työssä analysoitiin aineistoa määrällisellä tutkimuksella. Yhteensä aineistossa oli 46 kuviota ympäri Etelä-Suomea. Kuviot edustivat nuoria ja varttuneita taimikoita sekä nuoria kasvatusmetsiä. Aineistoista saatiin luotettavin tulos lehtikuuselle (28 kuviota) ja tervalepälle (12 kuviota). Tammen kohdalla tulos oli suuntaa antava (6 kuviota). Työssä havainnollistettiin tuloksia kuvaajien ja taulukoiden kautta.

Aineiston perusteella metsänviljelyssä noudatetaan metsänhoidon suosituksia. Viljeltävien puulajien kuvioilla valtaosa puulajijakaumasta on muuta havu- ja lehtipuuta. Lehtikuusikuvioilla viljeltävää puulajia esiintyy eniten. Viljeltävien puulajien kanssa sekapuustona on enemmän muuta lehtipuuta suhteessa havupuuhun. Kaikkia lajeja tarkastellessa kokonaistiheys (kpl/ha) on korkea. Tämä on vaikuttanut viljeltävillä puulajeilla vähäiseen tuhojen esiintymiseen. Suuri kokonaistiheys (kpl/ha) selittyy kullakin puulajilla taimikonharvennuksen tekemättä jäämisellä. Metsänhoidontoimenpiteet – maanmuokkaus, uudistusalan raivaus, heinäntorjunta ja varhaisperkaus – on muuten toteutettu hyvin. Pituus- ja läpimittakasvu ovat hyvän puuntuotoksen (m3/ha) mukaisia. Nämä korreloivat vahvasti keskenään, mistä sai pääteltyä hyvän järeytymisen.

Tutkimuksen hypoteesi ja vastahypoteesi on: metsänhoidonsuositusta noudattamalla metsänviljely on onnistunutta. Vastaavasti suositusta noudattamatta metsänviljely on epäonnistunutta. Nollahypoteesin mukaan metsänhoidon toimenpiteiden toteuttamisella ei ole merkitystä. Tuloksia tarkastellessa todetaan hypoteesin pitävän paikkansa ja voidaan kumota nollahypoteesi. Seuraavaksi nuoremmilla kuvioilla tulisi toteuttaa taimikonharvennus ja mahdollisesti varttuneemmilla nuoren metsänhoito.