Hoitajien kokemuksia sensoreiden hyödyntämisestä ikääntyneiden kuntouttavan arviointijakson tukena

Abstract

Hyvinvointialueiden velvollisuus on huolehtia ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn sekä itsenäisen suoriutumiskyvyn tukemisesta. Teknologiaratkaisujen hyödyntäminen on välttämätöntä iäkkäiden ihmisten kotona asumisen tukemiseksi sekä henkilöstön saatavuuden ja riittävyyden turvaamiseksi. Digitalisaatio ja teknologia avaavat uusia mahdollisuuksia niin hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen kuin palveluiden toteuttamiseenkin.

Opinnäytetyössä tutkittiin hoitohenkilökunnan kokemuksia sensorien käytöstä ikääntyneiden kuntouttavan arviointijakson aikana. Tavoitteena oli selvittää, miten sensoriteknologiaa voidaan hyödyntää ja kehittää palvelutarpeen arvioinnissa. Tutkimuksen kohteena olivat Satakunnan hyvinvointialueen kotihoito 2:n kotiuttamistiimin työntekijät, joista kuusi osallistui tutkimukseen. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena ryhmähaastatteluna, jonka nauhoitukset litteroitiin analyysia varten.

Tutkimuskysymykset koskivat hoitohenkilökunnan kokemuksia sensorien käytöstä ja niiden mahdollista hyödyntämistä kuntouttavan arviointijakson tukena.

Tulokset osoittivat, että hoitohenkilökunta suhtautui positiivisesti sensoriteknologiaan ja näki sen potentiaalin kuntouttavan arviointijakson tukena. Sensoreiden käytön koettiin tarjoavan arvokasta tietoa ikääntyneiden toimintakyvystä ja mahdollistavan yksilöllisemmän ja tehokkaamman palvelutarpeen arvioinnin. Erityisesti sensorien havainnointiin perustuvan tiedon keräämisen koettiin auttavan havaitsemaan muutoksia asiakkaiden tilassa varhaisessa vaiheessa.

Tutkimus tuotti myös näkemyksiä siitä, miten sensoriteknologiaa voitaisiin entistä paremmin hyödyntää käytännön työssä ja miten sitä voitaisiin kehittää edelleen palvelutarpeen arvioinnin välineenä. Työntekijöiden kokemusten perusteella korostui tarve koulutukselle ja ohjaukselle sensorien käytössä sekä selkeille toimintamalleille sensoritietojen hyödyntämiseksi osana hoitotyötä.

Tutkimus avasi näkökulmia sensoriteknologian rooliin ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisessä ja tarjosi arvokasta tietoa siitä, miten sensoriteknologiaa voidaan käyttää hyödyksi ikääntyneiden kuntouttavan arvioinnin yhteydessä. Lisätutkimuksia tarvitaan kuitenkin sensoriteknologian täysimääräisen hyödyntämisen ja sen vaikutusten selvittämiseksi laajemmin ikääntyneiden palveluissa.

The obligation of the wellbeing services county is to ensure the welfare, health, and functional capacity of the aging population, as well as to support their ability to manage independently. Utilizing technological solutions is essential to support the elderly in living at home and to ensure the availability and sufficiency of personnel. Digitalization and technology open up new possibilities for promoting wellbeing and health, as well as for the implementation of services.

This thesis investigated the experiences of nursing staff in using sensors during a rehabilitative assessment period for the elderly. The aim was to explore how sensor technology can be utilized and developed in the assessment of service needs. The six participants involved in the research were employees of the second home care district of Satakunta wellbeing services county working in the home care discharge team. The study was conducted as a qualitative group interview, with recordings transcribed for analysis.

The research questions focused on the nursing staff`s experiences with sensor use and their potential utilization in supporting the rehabilitative assessment period. The results indicated that the nursing staff had a positive attitude towards sensor technology and recognized its potential in supporting the rehabilitative assessment period. The use of sensors was perceived to provide valuable information on the functional capacity of the elderly, enabling a more individualized and efficient assessment of service needs. In particular, collecting data based on sensor observations was seen as helpful in detecting changes in clients` conditions at an early stage.

The study also provided insights into how sensor technology could be better utilized in practical work and how it could be further developed as a tool for assessing service needs. The experiences of the employees highlighted the need for training and guidance in using sensors, as well as clear operational models for utilizing sensor data as part of care work.

The research offered perspectives on the role of sensor technology in the development of social and health services for the elderly and provided valuable information on how sensor technology can be used in rehabilitative assessment for the elderly. However, further research is needed to fully utilize sensor technology and understand its broader impacts on elderly services.