Seksuaalisuus rinnanpoiston jälkeen
Saukko, Emilia; Kauppila, Milla (2024)
Saukko, Emilia
Kauppila, Milla
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060320128
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060320128
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka rintasyöpään sairastuneet naiset ovat kokeneet seksuaalisuuden muuttuneen rinnanpoiston jälkeen. Tavoitteena oli kerätyn tiedon avulla lisätä hoitohenkilökunnan rohkeutta ottaa seksuaalisuus puheeksi potilaan kohtaamisessa. Tavoitteena oli myös tuottaa uutta tietoa naisille, jotka ovat kokeneet rinnanpoiston ja sen muutokset seksuaalisuudessa.
Rintasyöpä on yleisin syöpä naisilla. Rintasyövän vaikutukset seksuaalisuuteen jätetään usein huomiotta. Opinnäytetyössä tuli ilmi monia naisen seksuaalisuutta heikentäviä asioita. On siis tärkeää lähteä tutkimaan asiaa lisää ja keksiä keinoja, kuinka seksuaalisuus otetaan puheeksi hoitotyössä.
Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Aineistoksi kerättiin valmiiksi tutkittua tietoa, jota analysoitiin tiedonhaun jälkeen. Seksuaalisuutta rinnanpoiston jälkeen on tutkittu, mutta edelleen olisi paljon tutkittavaa. Opinnäytetyössä esitellään syitä, miksi rinta jouduttiin poistamaan, kuinka kehonkuva muuttuu sekä fyysisesti että psyykkisesti ja millä tavalla seksuaalisuus otetaan hoitoprosessin aikana esille. Kirjallisuuskatsausta rinnanpoiston jälkeisistä muutoksista ei ole aikaisemmin tehty, joten tärkeää olisi tutkia aihetta lisää ja tuoda rinnanpoiston kokeneille naisille lisää tietoutta. Tietoisuuden lisääminen hoitohenkilökunnan keskuudessa antaa apuja heille potilaiden kohtaamiseen ja seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen.
Tutkimustulosten perusteella kävi ilmi, että rintojen poistolla oli merkittävä vaikutus naisen seksuaalisuuteen ja kehonkuvaan. Kuitenkin naisilla, joilla on rakennettu rinta uudelleen, on parempi kuva kehostaan kuin naisilla, joilla on pelkästään poistettu rinta ilman uudelleen rakentamista. Potilaat myös toivovat henkilökunnan parempaa tukea naiseuteen ja kehonkuvan uudelleen rakentamiseen rintasyövän hoidon aikana. Kuitenkin suurin osa henkilökunnasta kokevat seksuaalisuuden puheeksi ottamisen vaikeana ja kokevat seksuaalisuuden olevan toissijainen asia rintasyöpähoitojen rinnalla. Hoitohenkilökunta kokee, että asian puheeksi ottamiseen ei ole tarpeeksi aikaa tai resursseja. Hoitohenkilökunnan lisäkouluttaminen ja tarkistuslistojen laatiminen edistäisi naisen seksuaalisuuden puheeksi ottamista hoitojen aikana.
Rintasyöpä on yleisin syöpä naisilla. Rintasyövän vaikutukset seksuaalisuuteen jätetään usein huomiotta. Opinnäytetyössä tuli ilmi monia naisen seksuaalisuutta heikentäviä asioita. On siis tärkeää lähteä tutkimaan asiaa lisää ja keksiä keinoja, kuinka seksuaalisuus otetaan puheeksi hoitotyössä.
Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Aineistoksi kerättiin valmiiksi tutkittua tietoa, jota analysoitiin tiedonhaun jälkeen. Seksuaalisuutta rinnanpoiston jälkeen on tutkittu, mutta edelleen olisi paljon tutkittavaa. Opinnäytetyössä esitellään syitä, miksi rinta jouduttiin poistamaan, kuinka kehonkuva muuttuu sekä fyysisesti että psyykkisesti ja millä tavalla seksuaalisuus otetaan hoitoprosessin aikana esille. Kirjallisuuskatsausta rinnanpoiston jälkeisistä muutoksista ei ole aikaisemmin tehty, joten tärkeää olisi tutkia aihetta lisää ja tuoda rinnanpoiston kokeneille naisille lisää tietoutta. Tietoisuuden lisääminen hoitohenkilökunnan keskuudessa antaa apuja heille potilaiden kohtaamiseen ja seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen.
Tutkimustulosten perusteella kävi ilmi, että rintojen poistolla oli merkittävä vaikutus naisen seksuaalisuuteen ja kehonkuvaan. Kuitenkin naisilla, joilla on rakennettu rinta uudelleen, on parempi kuva kehostaan kuin naisilla, joilla on pelkästään poistettu rinta ilman uudelleen rakentamista. Potilaat myös toivovat henkilökunnan parempaa tukea naiseuteen ja kehonkuvan uudelleen rakentamiseen rintasyövän hoidon aikana. Kuitenkin suurin osa henkilökunnasta kokevat seksuaalisuuden puheeksi ottamisen vaikeana ja kokevat seksuaalisuuden olevan toissijainen asia rintasyöpähoitojen rinnalla. Hoitohenkilökunta kokee, että asian puheeksi ottamiseen ei ole tarpeeksi aikaa tai resursseja. Hoitohenkilökunnan lisäkouluttaminen ja tarkistuslistojen laatiminen edistäisi naisen seksuaalisuuden puheeksi ottamista hoitojen aikana.