Matka varhaisiän musiikkikasvatuksesta musiikin perusopetukseen Ala-Keiteleen musiikkiopistossa
Kirves, Sanna (2024)
Kirves, Sanna
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060219831
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060219831
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö tutkii syitä lapsen musiikkiharrastuksen lopettamiselle ja jatkamiselle varhaisiän musiikinopetusajan jälkeen. Tuo nivelvaihe ennen perusopetukseen siirtymistä on erityisen herkkä vaihe, jossa meidän opettajien tulisi olla tarkkana. Syntyvyyden ollessa laskussa on kilpailu lapsista ja nuorista kovaa eri harrastustentarjoajien kesken. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tarjota tietoa ja työkaluja kehittää musiikkioppilaitoksen toimintaa niin, että mahdollisimman moni varhaisiän musiikinopetuksessa ollut lapsi jatkaisi musiikin harrastamista myös perusopetuksen puolella.
Tutkimus suoritettiin sähköisen kyselyn avulla, johon 5–6-vuotiaat varhaisiänmusiikinopetukseen osallistuneet lapset sekä heidän vanhempansa vastasivat anonyymisti.
Tuloksista kävi ilmi, että suurin syy musiikkiharrastuksen lopettamiselle tuossa vaiheessa on, ettei lapsi tiedä mitä soitinta haluaisi alkaa soittamaan. Selvisi myös, että viihtyminen harrastuksessa sekä lapsen motivoituneisuus vaikuttavat päätökseen jatkamisesta. Vanhemmat kuuntelevat lapsen mielipidettä tarkasti, ja lapsi halutaan ottaa mukaan päätöksentekoon, kun mietitään, jatkuuko harrastus vai ei. Vanhempien tahto saada lapsi harrastamaan musiikkia ei yksin riittänyt. Myös sosiaaliset syyt nousivat esiin. Jos kukaan kaveri ei harrasta musiikkia tai kaveri lopettaa musiikin harrastamisen, voi tämä olla syynä oman harrastuksen loppumiselle. Toisaalta sama toimi toisinpäin: tutun kaverin tai ryhmän kanssa koettiin mielekkääksi jatkaa musiikkiharrastusta. Yhteisöllisyyden lisääminen onkin tulevaisuudessa musiikkioppilaitoksissa otettava huomioon opetuksen ollessa pääasiassa yksilöopetusta.
Taloudelliset syyt eivät tämän tutkimuksen mukaan olleet syy lopettaa musiikkiharrastusta. Harrastus jatkuu todennäköisimmin silloin, kun lapsi on motivoitunut musiikin tekemisestä ja kokee harrastuksen kivaksi.
Tutkimus suoritettiin sähköisen kyselyn avulla, johon 5–6-vuotiaat varhaisiänmusiikinopetukseen osallistuneet lapset sekä heidän vanhempansa vastasivat anonyymisti.
Tuloksista kävi ilmi, että suurin syy musiikkiharrastuksen lopettamiselle tuossa vaiheessa on, ettei lapsi tiedä mitä soitinta haluaisi alkaa soittamaan. Selvisi myös, että viihtyminen harrastuksessa sekä lapsen motivoituneisuus vaikuttavat päätökseen jatkamisesta. Vanhemmat kuuntelevat lapsen mielipidettä tarkasti, ja lapsi halutaan ottaa mukaan päätöksentekoon, kun mietitään, jatkuuko harrastus vai ei. Vanhempien tahto saada lapsi harrastamaan musiikkia ei yksin riittänyt. Myös sosiaaliset syyt nousivat esiin. Jos kukaan kaveri ei harrasta musiikkia tai kaveri lopettaa musiikin harrastamisen, voi tämä olla syynä oman harrastuksen loppumiselle. Toisaalta sama toimi toisinpäin: tutun kaverin tai ryhmän kanssa koettiin mielekkääksi jatkaa musiikkiharrastusta. Yhteisöllisyyden lisääminen onkin tulevaisuudessa musiikkioppilaitoksissa otettava huomioon opetuksen ollessa pääasiassa yksilöopetusta.
Taloudelliset syyt eivät tämän tutkimuksen mukaan olleet syy lopettaa musiikkiharrastusta. Harrastus jatkuu todennäköisimmin silloin, kun lapsi on motivoitunut musiikin tekemisestä ja kokee harrastuksen kivaksi.