Ujon lapsen vuorovaikutustaitojen tukeminen päiväkodissa
Lehtinen, Leena (2024)
Lehtinen, Leena
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060320163
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060320163
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön ideana on tekijän oma kiinnostus aiheeseen, joka nousi varhaiskasvatuksen arkihavainnoista, kuinka ujot lapset jäävät ryhmässä helposti äänekkäämpien lasten varjoon. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, millaisia ajatuksia ja käytännön keinoja varhaiskasvatuksen opettajilla on ujojen lasten vuorovaikutustaitojen tukemisessa. Samalla opinnäytetyön tehtävänä oli tuottaa tietoa ujon lapsen vuorovaikutustaitojen tukemisesta varhaiskasvatuksessa. Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, jossa haastateltiin toimeksiantajana olleessa päiväkodissa kuutta varhaiskasvatuksen opettajana toimivaa työntekijää. Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysin menetelmällä.
Haastattelujen myötä tuli esille, että ujon lapsen vuorovaikutustaitojen tukeminen lähtee lämpimästä suhteesta kasvattajan kanssa. Ilman turvallista suhdetta lapsi ei voi oppia mitään. Ujon lapsen rohkaisemisessa vuorovaikutukseen kyse on paljon juuri lämpimästä, rennosta ilmapiiristä. Kasvattaja huomioi ujoa lasta myönteisesti, auttaa leikkien alkuun ja tukee leikeissä tarpeen mukaan, mutta ei painosta mihinkään. Vuorovaikutuksen harjoittelussa käytetään pienryhmiä. Ujoa lasta kohdellaan normaalisti ja häneltä kysellään samoja asioita kuin muiltakin. Kasvattajan tulee auttaa ujoa lasta ilmaisemaan itseään ja käyttää omaa osaamistaan sopivien keinojen löytämiseksi.
Ujojen lasten vuorovaikutustaitojen tukemisen kehittämiseksi tarvitaan lisää empatiakykyä varhaiskasvatuksessa sekä aikuisille että lapsille. Ujouden positiiviset puolet tulisi löytää, jotta ujot lapset voisivat kokea olevansa hyväksyttyjä omana itsenään. Opinnäytetyön tuloksista nousi esille myös rakenteelliset haasteet; nykyisessä varhaiskasvatuksen henkilöstötilanteissa pienryhmätyöskentely ei onnistu säännöllisesti, vaikka se olisi ujojen lasten kannalta oleellista. Varhaiskasvattajilla on paljon osaamista ujojen lasten vuorovaikutustaitojen tukemisessa, mutta kaikkea tietoa ja taitoa he eivät voi resurssien niukkuuden takia käytännössä hyödyntää. Tärkeää olisi nähdä myös yhteiskuntatasolla ujojen ihmisten arvo.
Haastattelujen myötä tuli esille, että ujon lapsen vuorovaikutustaitojen tukeminen lähtee lämpimästä suhteesta kasvattajan kanssa. Ilman turvallista suhdetta lapsi ei voi oppia mitään. Ujon lapsen rohkaisemisessa vuorovaikutukseen kyse on paljon juuri lämpimästä, rennosta ilmapiiristä. Kasvattaja huomioi ujoa lasta myönteisesti, auttaa leikkien alkuun ja tukee leikeissä tarpeen mukaan, mutta ei painosta mihinkään. Vuorovaikutuksen harjoittelussa käytetään pienryhmiä. Ujoa lasta kohdellaan normaalisti ja häneltä kysellään samoja asioita kuin muiltakin. Kasvattajan tulee auttaa ujoa lasta ilmaisemaan itseään ja käyttää omaa osaamistaan sopivien keinojen löytämiseksi.
Ujojen lasten vuorovaikutustaitojen tukemisen kehittämiseksi tarvitaan lisää empatiakykyä varhaiskasvatuksessa sekä aikuisille että lapsille. Ujouden positiiviset puolet tulisi löytää, jotta ujot lapset voisivat kokea olevansa hyväksyttyjä omana itsenään. Opinnäytetyön tuloksista nousi esille myös rakenteelliset haasteet; nykyisessä varhaiskasvatuksen henkilöstötilanteissa pienryhmätyöskentely ei onnistu säännöllisesti, vaikka se olisi ujojen lasten kannalta oleellista. Varhaiskasvattajilla on paljon osaamista ujojen lasten vuorovaikutustaitojen tukemisessa, mutta kaikkea tietoa ja taitoa he eivät voi resurssien niukkuuden takia käytännössä hyödyntää. Tärkeää olisi nähdä myös yhteiskuntatasolla ujojen ihmisten arvo.