Kommunikointivaikeudet ja kommunikoinnin apuvälineet : opetusmateriaali sairaanhoitajaopiskelijoille

Abstract

Opinnäytetyö käsittelee kommunikointivaikeuksien syitä sekä puheen ja kommunikoinnin apuvälineiden tärkeyttä ja käyttöä, erityisesti terveydenhuollossa. Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, mitä perustietoja sairaanhoitaja tarvitsee kohdatessaan kommunikointirajoitteisen. Lisäksi kartoitettiin, miten kommunikointirajoitteisen vuorovaikutusta voi tukea apuvälineillä tai eri menetelmillä hoitotilanteissa näyttöön perustuen. Tarkoituksena oli tuottaa informatiivinen ja helposti lähestyttävä digitaalinen opetusmateriaali aiheesta sairaanhoitajaopiskelijoille. Työn tilaajana toimi Hämeen ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyön aineistona ovat olleet julkaisut ja tutkimukset kommunikoinnin apuvälineiden käytön hyödyllisyydestä ja aiheeseen liittyvästä taustatiedosta. Jokaisella on oikeus kommunikointiin. Lainsäädäntö ja sopimukset painottavat kommunikoinnin tärkeyttä ja vahvistavat vammaisten oikeuksia terveydenhuollossa. Kommunikointivaikeuksien on osoitettu heikentävän hoidon laatua. Kommunikointihaasteiden taustalla voi olla monia syitä, kuten kehityshäiriöt, aivovammat, sairaudet, kuulovammat tai vanheneminen. Opinnäytetyö pyrkii tarjoamaan konkreettisia neuvoja ja ratkaisuja sairaanhoitajille kommunikointirajoitteisten kohtaamiseen. Puheen ja kommunikoinnin apuvälineet voidaan jakaa avusteisiin ja ei-avusteisiin. Apuvälineitä ovat esimerkiksi kuvakansiot, kuvapohjaiset kommunikointilaitteet, kuulokojeet ja sisäkorvaistutteet. Luodussa opetusmateriaalissa käsitellään myös apuvälineiden myöntämisprosessia sekä tulkkauspalveluita. Opetusmateriaalin rakenne noudattelee raportin rakennetta. Opinnäytetyön tuloksena syntyi informatiivinen PowerPoint-opetusmateriaali, jonka voi myös kuunnella. Opetusmateriaalissa avataan aiheen yhteiskunnallinen merkitys ja esitellään tavallisimmat asiakasryhmät. Opetusmateriaalissa esitellään käytännöllisimmät löydetyt apuvälineet hoitotyön näkökulmasta näyttöön perustuen. Vaikuttaisi siltä, että yleinen tietämys hoitohenkilökunnalla kommunikoinnin apuvälineistä ja niiden käyttömahdollisuuksista on suppeaa. Kommunikoinnin apuvälineisiin liittyvää osaamista tulee kehittää ja jokaisen terveydenhuollon asiakkaan ymmärtäminen varmistaa. Kun asiakas ja hoitohenkilökunta toimivat yhteisymmärryksessä, hoitomyönteisyys ja tyytyväisyys hoidon laatuun kasvaa sekä hoitovirheiden mahdollisuus pienenee.