Nestehoidon hyödyt septisen potilaan ensihoidossa

Abstract

Sepsiksellä tarkoitetaan kehon säätelemätöntä reaktiota infektioon, joka johtaa äkilliseen elinhäiriöön. Sepsikseen sairastuu maailmanlaajuisesti vuosittain noin 50 miljoonaa ihmistä, ja kuolleisuus vaikeaan sepsikseen sairastuneilla on jopa 30 % sairaalan sisällä. Sepsiksen oirekirjo on laaja, ja taudin aikaisella tunnistamisella sekä hoidon aloituksella on havaittu selkeä yhteys potilaiden kuolleisuuteen.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää nestehoidon hyötyjä septiseen potilaaseen ensihoitovaiheessa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tiivis, ajankohtainen ja informatiivinen katsaus nestehoidon hyödyistä ja mahdollisista haitoista luotettavista lähteistä saatuun tutkittuun tietoon perustuen. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Kymenlaakson hyvinvointialue. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineiston valintaan laadittiin sisäänotto- ja poissulkukriteerit. Aineistoon valikoitui mukaan yhteensä seitsemän eri tutkimusta, ja kaikki lähteet olivat englanninkielisiä. Aineisto analysoitiin teemoittelumenetelmällä. Opinnäytetyön tutkimuskysymys on: millaisia vaikutuksia nestehoidolla on septiseen potilaaseen ensihoidossa?

Tuloksista kävi ilmi, että ensihoitovaiheessa aloitettu suonensisäinen nestehoito laski potilaiden kuolleisuutta sairaalan sisällä. Nestehoidolla potilaiden elinten perfuusio parani sekä verenpaine nousi, mikä vähensi potilaiden kuolleisuutta. Toisaalta tuloksissa kävi myös ilmi, että nestehoito voisi olla haitallista potilaille, kenellä on kardiovaskulaarisia ongelmia tai krooninen munuaissairaus. Vasopressorien käyttö yhdistettynä pieniin nesteboluksiin voisi tuottaa paremman lopputuloksen potilaan kannalta. Runsaan nestehoidon tai restriktiivisen nestehoidon välillä ei havaittu selkeää eroa kuolleisuudessa. Tuloksissa ei ilmennyt, että kumpi lähestymismenetelmä olisi hyödyllisempi potilaalle. Lisäksi tuloksissa havaittiin tarve ensihoitajien lisäkoulutukselle aiheesta.

Jatkotutkimusehdotuksina on, mille potilasryhmälle runsas nestehoito tai inotrooppien käyttö verenpaineen tukena voisi sopia paremmin, miten ensihoitajien koulutuksen lisääminen septisen potilaan nestehoitoon vaikuttaisi potilaiden selviytymiseen sairaalan sisällä sekä miten antibioottien saaminen ensihoidon käyttöön parantaisi septisten potilaiden ennustetta.

Sepsis refers to the body’s unregulated reaction to infection, which leads to sudden organ failure. About 50 million people get sick with sepsis yearly around the world, and the mortality rate for those who get severe sepsis is up to 30 % in the hospital. The different symptoms of sepsis vary, and early recognition of the disease and the start of treatment have been found to have a clear connection with patient mortality.

The purpose of this thesis was to find out the benefits of fluid therapy in the primary care of septic patients. The aim was to produce a compact, up-to-date and informative overview of the benefits and potential harms of fluid therapy based on information obtained from reliable sources. This thesis was commissioned by Kymenlaakso wellbeing services county. The thesis was implemented as a descriptive literature review. A total of seven different studies were chosen for the review, and all sources were in English. The data was analyzed using the thematic method. The research question of the thesis was: What effects does fluid therapy have on septic patients in the primary care?

The results showed that intravenous fluid therapy started in the first-aid phase led to reduced in-hospital mortality. With fluid therapy, the perfusion of the patients' organs improved, and the blood pressure increased, which reduced the patients' mortality. On the other hand, the results also revealed that fluid therapy could be harmful for patients who have cardiovascular problems or chronic kidney disease. The use of vasopressors combined with small fluid boluses could produce a better outcome for the patient. No clear difference in mortality was observed between liberal fluid therapy and restrictive fluid therapy. The results did not show which method of approach would be more useful for the patient. In addition, the results showed a need for additional training for first responders related to the topic.

The suggestions for further research are, which patient group might be better suited to intensive fluid therapy or the early use of inotropes to support blood pressure, how increasing the training of paramedics in fluid therapy for septic patients would affect the survival of patients in the hospital, and how the availability of antibiotics for use in primary care would improve the prognosis of septic patients.