Moniammatillinen ravitsemushoito : henkilöstön ravitsemusosaaminen Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen ikäihmisten ympärivuorokautisen palveluasumisen yksiköissä

Abstract

Vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä siirtyi hyvinvointialueille 1.1.2023. Hyvinvointialueita koskevat valtakunnalliset tavoitteet, joissa varmistetaan yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut, riittävä ja osaava henkilöstö sekä kustannusvaikuttavuus. Väestön ikääntyessä ympärivuorokautisen palveluasumisen tarve lisääntyy. Euroopan maissa vajaaravitsemusriskin esiintyvyys hoitokodeissa on 17,5 %. Suomessa vajaaravitsemuksesta johtuvat kustannukset terveydenhuollolle ovat yli 600 miljoonaa euroa. Vajaaravitsemuksen seulonnalla ja tehostetulla ravitsemushoidolla kustannuksia pystytään laskemaan. Ravitsemushoito on moniammatillista yhteistyötä, joka vaatii osaavat ammattilaiset kantamaan oman vastuunsa hoitoketjussa. Hyvä ravitsemus on ihmisoikeus. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä selvitys ravitsemushoidon osaamisesta Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen ikäihmisten ympärivuorokautisen palveluasumisen yksiköissä. Tavoitteena oli kartoittaa ravitsemushoitoon osallistuvan henkilökunnan koulutusta sekä eri ammattiryhmien osallistumista ravitsemushoidon tehtäviin. Lisäksi kerättiin henkilökunnan koulutustoiveita ja -tarpeita liittyen ikääntyneiden ravitsemukseen sekä ajatuksia moniammatillisen ravitsemushoidon kehittämisestä. Aineisto kerättiin strukturoidun kyselyn avulla. Kysely lähetettiin Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen ikäihmisten ympärivuorokautisen palveluasumisen henkilöstölle (n=826). Kysely toteutettiin keväällä 2023 ja siihen vastasi 64 henkilöä (vastausprosentti 8 %) 31:stä eri yksiköstä (52 % yksiköistä). Aineisto käsiteltiin anonyymisti ilman yksilöiviä tietoja. Koulutukset hoiva-alalla sisältävät hyvin vähän opintoja ravitsemuksesta, eivätkä ne takaa riittävää ravitsemuksen osaamista työelämässä ilman työnantajan tarjoamaa säännöllistä lisäkoulutusta aiheesta. Vireyttä seniorivuosiin -ikääntyneiden ruokasuositus tunnettiin huonosti. Vastaajista 47 % ilmoitti, ettei tunne suositusta. Ravitsemushoitosuositusta ei tuntenut 34 % vastaajista. Ravitsemuksen hyvin tärkeänä osana ikäihmisten hoitoa koki jopa 73 % vastaajista. Kyselyyn osallistuvissa yksiköissä ei tulosten mukaan ollut vielä yhtenäisiä tapoja ammattiryhmien osallistumisesta ravitsemushoidon tehtäviin. Kaikista ammattiryhmistä osallistuttiin asukkaan ruokailutilanteeseen vähintään satunnaisesti, lähihoitajista jopa 93 % päivittäin. Kaikkiin hyvinvointialueen yksiköihin toivottiin ravitsemuksen osalta yhtenäistä ohjeistusta. Opinnäytetyön avulla saatiin arvokasta tietoa siitä, miten ravitsemushoitoa ja siihen liittyviä asioita voidaan jatkossa yksiköissä kehittää.