ADHD kehossa ja mielessä : hyvinvointia liikkeen kautta
Skyttä, Taru (2024)
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060521056
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060521056
Tiivistelmä
Tutkimuksellisen opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata yhteyttä ADHD-oireiden säätelyn ja erilaisen kehon liikkeen välillä. Tavoitteena oli tuottaa teoriatietoa, jonka avulla voidaan lisätä ymmärrystä niiden työntekijöiden keskuudessa, jotka työssään ovat tekemisissä yksilöiden kanssa, joilla on joko aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön diagnoosi tai häiriölle tyypillistä oireilua tai käyttäytymistä. Työn tilaajana toimi Mäkikujan perhetukikeskus. Opinnäytetyötä ohjaava tutkimuskysymys oli: millainen kehon liike tukee aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriössä esiintyvien oireiden säätelyä?
ADHD:n ydinoireet ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. ADHD-diagnosoiduista lapsista jopa puolella esiintyy puutteita hieno- ja karkeamotorisissa taidoissa. ADHD:n yhteys oppimisvaikeuksiin on myös todettu. Monipuolisella liikunnalla voidaan kehittää motorisia taitoja ja ongelmanratkaisukykyä, sekä edistää oppimista, muistia, keskittymiskykyä ja henkistä hyvinvointia. Tanssi- ja liiketerapeuttisilla menetelmillä voidaan
edellä mainittujen lisäksi kehittää muun muassa vuorovaikutus- ja tunnesäätelytaitoja, sekä vahvistaa keho-mieli-yhteyttä, kehotietoisuutta, itseluottamusta ja itseilmaisua. Kaikki nämä tähtäävät minäpystyvyyden edistämiseen, sekä terveen itsetunnon kehittymiseen.
Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen aineistona toimi neljä tieteellistä artikkelia, jotka haettiin EBSCOhost-tietokantaa käyttämällä. Aineistolähtöisen laadullisen sisällönanalyysin avulla syntyi luokkia, joiden mukaan jäsennettiin kuvaileva vastaus esitettyyn tutkimuskysymykseen. Yläluokiksi nousi kaksi keskeistä tekijää, jotka luovat perustan kaikelle muulle toiminnalle: motivaatio ja oppiminen. Alaluokiksi muodostuivat: liikunnan ilo, subjektiivinen kokemus, motoriset taidot, moniaistisuus ja ohjaus.
On sosiaalisesti kestävää tarkastella erilaisia keinoja vastata lasten ja nuorten tarpeisiin tässä ajassa. Lapset ja nuoret liikkuvat vähemmän kuin ennen ja neuropsykiatristen häiriöiden diagnosointi kasvaa. Pitäisikö tätä korrelaatiota tutkia enemmän? Mikäli tanssi ja liike todella mahdollistavat kaiken aiemmin mainitun, voiko liikkumisen lisääminen tarjota ratkaisun johonkin laajempaan ja myös kansantaloudellisesti merkittävään kysymykseen lasten ja nuorten liikkumisen vähenemisestä ja ADHD:n lisääntymisestä yhteiskunnassamme?
ADHD:n ydinoireet ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. ADHD-diagnosoiduista lapsista jopa puolella esiintyy puutteita hieno- ja karkeamotorisissa taidoissa. ADHD:n yhteys oppimisvaikeuksiin on myös todettu. Monipuolisella liikunnalla voidaan kehittää motorisia taitoja ja ongelmanratkaisukykyä, sekä edistää oppimista, muistia, keskittymiskykyä ja henkistä hyvinvointia. Tanssi- ja liiketerapeuttisilla menetelmillä voidaan
edellä mainittujen lisäksi kehittää muun muassa vuorovaikutus- ja tunnesäätelytaitoja, sekä vahvistaa keho-mieli-yhteyttä, kehotietoisuutta, itseluottamusta ja itseilmaisua. Kaikki nämä tähtäävät minäpystyvyyden edistämiseen, sekä terveen itsetunnon kehittymiseen.
Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen aineistona toimi neljä tieteellistä artikkelia, jotka haettiin EBSCOhost-tietokantaa käyttämällä. Aineistolähtöisen laadullisen sisällönanalyysin avulla syntyi luokkia, joiden mukaan jäsennettiin kuvaileva vastaus esitettyyn tutkimuskysymykseen. Yläluokiksi nousi kaksi keskeistä tekijää, jotka luovat perustan kaikelle muulle toiminnalle: motivaatio ja oppiminen. Alaluokiksi muodostuivat: liikunnan ilo, subjektiivinen kokemus, motoriset taidot, moniaistisuus ja ohjaus.
On sosiaalisesti kestävää tarkastella erilaisia keinoja vastata lasten ja nuorten tarpeisiin tässä ajassa. Lapset ja nuoret liikkuvat vähemmän kuin ennen ja neuropsykiatristen häiriöiden diagnosointi kasvaa. Pitäisikö tätä korrelaatiota tutkia enemmän? Mikäli tanssi ja liike todella mahdollistavat kaiken aiemmin mainitun, voiko liikkumisen lisääminen tarjota ratkaisun johonkin laajempaan ja myös kansantaloudellisesti merkittävään kysymykseen lasten ja nuorten liikkumisen vähenemisestä ja ADHD:n lisääntymisestä yhteiskunnassamme?