Eräkokojen vertailu tehokkuuden ja elintarviketuotannon näkökulmasta

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli arvioida elintarvikealalla toimivan yrityksen optimaalista eräkokoa resurssi- ja virtaustehokkuuden kanalta tuotannon ja täyttöosaston näkökulmasta. Optimaalista eräkokoa ja sen määrittelemistä on tutkittu aiemmin laajasti, mutta tarkastelun kohteina ovat usein toimialat, joiden valmistuksen raaka-aineet, materiaalit tai lopullinen tuote eivät ole pilaantuvia. Työn tavoitteena oli vastata olettamukseen siitä, onko suurien eräkokojen valmistaminen aina kannattavampaa, kuin pienten eräkokojen valmistaminen.

Työn tutkimusotteena käytettiin laadullista tutkimusotetta. Tutkimuksen pääasiallisina aineistoina toimivat toimeksiantajalta saadut raportit tuotantolinjaston käytöstä, kuten vaihtoaikamatriisi ja tuotevaihto-ohjeet. Jo olemassa olevia raportteja käytettiin hyödyksi tuottaessa lisää tietoa tuotantoeristä. Kvalitatiivista aineistoa kerättiin haastattelemalla toimeksiantajalla työskenteleviä henkilöitä, jotka kuuluvat tutkimuksen kohderyhmään työtehtäviensä puolesta.

Tutkimuksessa perehdyttiin Lean-ajatteluun, sen perusteisiin ja periaatteisiin, sillä se on osa toimeksiantajayrityksen toimintamalia. Lean-filosofia kiteyttää tehokkuuden, jatkuvan parantamisen ja hukan vähentämisen, jotka ovat merkittäviä syitä eräkokojen optimointiin.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, ettei suurien eräkokojen valmistaminen ole kaikista tehokkuuden näkökulmista kannattavin ja tehokkain ratkaisu. Isommat eräkoot kuitenkin ovat resurssitehokkaampia ja asetuskustannusten kannalta kannattavin ratkaisu. Optimaalinen eräkoko on monikompleksinen ongelma, jonka ratkaiseminen ei ole yksinkertaista. Jatkokehityksessä voitaisiin tutkia, miten kasvanut läpimenoaika vaikuttaa kokonaiskustannuksiin, ja missä vaiheessa pienen erän tuottaminen olisikin kannattavampaa.