Talotekniikan uudelleenkäyttö ja hiilijalanjälki

Abstract

Suomessa rakennukset vastaavat noin kolmanneksesta ilmastonmuutosta aiheuttavista vuotuisista kasvihuonekaasupäästöistä. Rakennetun ympäristön ympäristövaikutuksia syntyy rakennusten elinkaaren kaikissa eri vaiheissa. Pyrittäessä hillitsemään ilmastonmuutosta on päästöjen määrän vähentäminen ulotettava koskemaan rakennuksen koko elinkaarta. Tulevaisuudessa rakentamisen kiertotalouden arvioidaan olevan keskeisessä roolissa vähennettäessä rakennuksen koko elinkaaren aikaisia päästöjä.

Tämän opinnäytetyön tilaajana toimi työnantajani Granlund Oy, Kuopion aluetoimisto. Suunnittelutoimistossamme oli laadittu vedenjäähdytyskoneen purku- ja uudelleenkäyttösuunnitelmat erääseen hankkeeseen. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää tämän purku- ja uudelleenkäyttöhankkeen avulla talotekniikan uudelleenkäytön käytäntöjä sekä uudelleenkäyttöön liittyviä haasteita projektin eri vaiheissa. Toinen tutkimuskysymys koski uudelleenkäytetyn taloteknisen laitteen hiilijalanjälkeä. Opinnäytetyössä laskettiin One Click LCA -ohjelmalla uudelleenkäytetyn talotekniikkalaitteen hiilijalanjälki ja verrattiin hiilijalanjälkeä uuden vastaavan laitteen aiheuttamaan hiilijalanjälkeen.

Opinnäytetyön teoriaosuudessa syvennyttiin kiertotalouden nykytilanteeseen rakennusalalla, muuttuvaan lainsäädäntöön sekä talotekniikan uudelleenkäytön rajoituksiin ja mahdollisuuksiin.

Haastattelututkimuksen perusteella uudelleenkäyttöhanketta pidettiin kaikkien osapuolien mielestä onnistuneena. Vedenjäähdytyskone saatiin melko vähäisillä toimenpiteillä käyttökuntoon ja hankkeella saavutettiin toivottuja kustannussäästöjä.

Hiilijalanjälkitarkastelun perusteella uudelleenkäytetyn vedenjäähdytyskoneen hiilijalanjälki oli jonkin verran pienempi kuin uuden vastaavan laitteen hiilijalanjälki. Hiilidioksidipäästöissä saavutettava hyöty ei ollut kuitenkaan kovin merkittävä.

In Finland, buildings are responsible for about a third of the annual greenhouse gas emissions caused by climate change. In the future, the circular economy of construction is expected to play a key role in reducing emissions throughout a building's life cycle to mitigate climate chance.

The aim of this thesis was to study a demolition and reuse project of water-cooling unit with an interview survey. The goal was to find out practices of reuse of building services technology and the challenges related to reuse at different stages of the project. Another aim of the study concerned the carbon footprint of a reused technical building system. In the study, the carbon footprint of a reused building services device was calculated with the One Click LCA program and the carbon footprint was compared with that of a similar new device. The theoretical part of the thesis focused on the current situation of the circular economy in the construction sector, changing legislation and the limitations and opportunities of the reuse of building technology.

Based on the interview survey, the reuse project was considered a success by all parties. The water-cooling unit was commissioned with relatively few measures and the project achieved the desired cost savings. Based on the carbon footprint analysis, the carbon footprint of the reused water-cooling unit was somewhat smaller than that of a similar new device. However, the benefits in terms of carbon dioxide emissions were not very significant.

The thesis provided the client and stakeholders with new information on the reuse of the water-cooling unit. The thesis also brings together issues that need to be taken into account in the reuse of technical building services equipment in general.