Toipumisorientaatio oikeuspsykiatrisen potilaan hoitotyössä: kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Toipumisorientaation mukainen ajatus ja käytäntö, jossa potilas määrittelee itselleen merkityksellisen toipumisen, ei ole vielä täysin integroitunut oikeuspsykiatriseen hoitotyöhön. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä teoreettista tietoa toipumisorientaation mahdollisuuksista oikeuspsykiatrisessa hoitotyössä tarkastellen, millaisia edistäviä ja estäviä tekijöitä toipumisorientaatiolla on oikeuspsykiatrisen potilaan hoitotyössä.

Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä oli laadullisena tutkimuksena toteutettu kuvaileva kirjallisuuskatsaus, johon valittiin 11 alkuperäistutkimusta, jotka liittyivät oikeuspsykiatriaan, toipumisorientaatioon ja toipumisprosesseihin. Tutkimuksista tehtiin induktiivinen sisällönanalyysi.

Tutkimustulokset osoittavat toipumisorientaation mukaisella hoitotyöllä olevan positiivisia vaikutuksia oikeuspsykiatrisen potilaan elämänhallintaan ja itsetuntemukseen. Hoitotyössä näitä tavoitellaan antamalla potilaalle keinot ja mahdollisuus voimaantumiseen, sairaudentunnon kehittymiseen, rikoksen käsittelyyn, tukiverkoston rakentamiseen, itsenäistymiseen ja yhteisöllisyyteen. Toipumisorientaatiota estäviä tekijöitä ovat puolestaan eriarvoisuus ja vaarallisuus, joihin vaikuttavat potilaan toivottomuus, tuen puute, psyykkisesti sairaan ja rikollisen maine, hoitokielteisyys, rikosriski ja järjestelmään liittyvät ongelmat.

Johtopäätöksenä oli, että oikeuspsykiatrisessa hoitotyössä voidaan käyttää toipumisorientaation mukaista toiminta- ja ajattelutapaa edistämään potilaan toipumista ja hyvinvointia. Toipumisorientaation toteuttamiseen liittyy vielä estäviä tekijöitä, joiden vähentämiseen panostamalla voidaan mahdollistaa toipumisorientaation kattavampaa käyttöä oikeuspsykiatrisessa hoitotyössä.