Rikosprosessin viiveet oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä
Hietaniemi, Sonja (2024)
Hietaniemi, Sonja
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060521307
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060521307
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella rikosprosessin aikana ilmeneviä viiveitä asianosaisten oikeusturvan kannalta. Opinnäyteyössä käytiin läpi rikosprosessin vaiheita keskittyen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin joutuisuusvaatimuksen toteutumiseen ja tuotiin esille syitä, jotka aiheuttavat viiveitä. Työssä tutkittiin, kuinka rikosprosessin kestoa voitaisiin lyhentää vaarantamatta asianosaisten oikeusturvaa. Työssä perehdyttiin hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästymisen johdosta.
Oikeudenmukainen oikeudenkäynti sisältää vaatimuksen käsittelyn joutuisuudesta. Käsittely ilman viiveitä on säännelty sekä kansallisella että Euroopan unionin tasolla ja kuuluisi olla jokaisen oikeus. Kuitenkin rikosprosessit saattavat venyä todella pitkiksi ja rikosasioiden käsittelyiden viipyminen on vakava ongelma Suomessa. Opinnäytetyössä tutkittiin, miksi tätä vahvasti säänneltyä jokaisen oikeutta ei pystytä aina toteuttamaan.
Tämän opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytettiin lainoppia eli oikeusdogmatiikka. Aiheeseen syvennyttiin voimassa olevan lain, lain esitöiden, oikeustapausten ja oikeuskirjallisuuden avulla. Tämän opinnäytetyön keskeisimpänä tarkastelun kohteena on Suomen perustuslain (731/1999) 21 § ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 6 artikla, joissa säädetään oikeudenkäynnin joutuisuudesta ja oikeusturvasta.
Oikeudenmukainen oikeudenkäynti sisältää vaatimuksen käsittelyn joutuisuudesta. Käsittely ilman viiveitä on säännelty sekä kansallisella että Euroopan unionin tasolla ja kuuluisi olla jokaisen oikeus. Kuitenkin rikosprosessit saattavat venyä todella pitkiksi ja rikosasioiden käsittelyiden viipyminen on vakava ongelma Suomessa. Opinnäytetyössä tutkittiin, miksi tätä vahvasti säänneltyä jokaisen oikeutta ei pystytä aina toteuttamaan.
Tämän opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytettiin lainoppia eli oikeusdogmatiikka. Aiheeseen syvennyttiin voimassa olevan lain, lain esitöiden, oikeustapausten ja oikeuskirjallisuuden avulla. Tämän opinnäytetyön keskeisimpänä tarkastelun kohteena on Suomen perustuslain (731/1999) 21 § ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 6 artikla, joissa säädetään oikeudenkäynnin joutuisuudesta ja oikeusturvasta.