A-Kiltatoimintaan osallistuneiden kokemukset kiltatoiminnasta
Ripatti, Rosa (2024)
Ripatti, Rosa
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060621911
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060621911
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa Järvenpään A-Killan vaikutuksesta siellä käyneille ihmisille. Työ toteutettiin työelämäyhteistyössä Järvenpään A-Killan kanssa. Tarkoituksena oli tutkia, miksi yksilö ei ollut enää kiltatoiminnassa mukana ja olisiko hänet mahdollista saada takaisin toimintaan, minkälainen toimintamuoto voisi houkutella yksilön palaamaan toimintaan ja miten A-Kiltatoiminta on vaikuttanut yksilön elämään.
Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä toimivat käsitteet päihderiippuvuus, vertaistuki, osallisuus ja raittius, sekä aikaisemmat tutkimukset vertaistuen merkityksestä päihderiippuvuuksien hoidossa ja alan kirjallisuus. Tutkimuksen tietoperustassa tarkasteltiin päihderiippuvuuksien erilaisia muotoja, sekä vertaistuen ja osallisuuden merkitystä päihteettömän elämän tukemisessa.
Tutkimus tehtiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena, ja aineistonhankinta tutkimukseen toteutettiin Microsoft Forms -kyselyä käyttäen. Kysely lähetettiin valitulle kohderyhmälle sähköpostitse loppuvuodesta 2023. Kyselyn kohderyhmänä oli Järvenpään A-Killan aktiivitoiminnasta poisjättäytyneet henkilöt. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla sekahden otsikon alle: 1. ”Mikä voisi mahdollistaa yksilön paluun kiltatoimintaan?” ja 2. ”Miten kiltatoiminta on vaikuttanut elämään?”
Tutkimukseen saatu otanta oli vähäinen, mutta vastaukset olivat riittävän monipuolisia, jotta niitä pystyttiin tarkastelemaan. Tuloksista ilmeni, että kiltatoiminnan mielekkäimpänä toimintamuotona pidettiin kiltatoiminnan yhteisöllisyyttä ja yhdessä oloa. Kiltatoiminnasta oli jättäydytty pois erilaisista syistä: osa ei kokenut sille enää tarvetta ja osalla elämäntilanne oli muuttunut niin paljon, että osallistuminen ei ollut enää mahdollista. Yli puolet vastaajista voisi kuvitella palaavansa takaisin kiltatoimintaan, jos elämäntilanne mahdollistaisi sen.
Kiltatoiminnan kehittämisen kannalta, vastauksissa nousi esille kaipuu vaihtelevuuteen toiminnassa, joka mahdollistaisi myös hiljaisempien yksilöiden osallistumisen. Tuloksista nousi myös toive talkoohenkisemmälle tekemiselle, jossa pääsisi tekemään enemmän fyysisempää työtä ilman suorituspaineita.
Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä toimivat käsitteet päihderiippuvuus, vertaistuki, osallisuus ja raittius, sekä aikaisemmat tutkimukset vertaistuen merkityksestä päihderiippuvuuksien hoidossa ja alan kirjallisuus. Tutkimuksen tietoperustassa tarkasteltiin päihderiippuvuuksien erilaisia muotoja, sekä vertaistuen ja osallisuuden merkitystä päihteettömän elämän tukemisessa.
Tutkimus tehtiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena, ja aineistonhankinta tutkimukseen toteutettiin Microsoft Forms -kyselyä käyttäen. Kysely lähetettiin valitulle kohderyhmälle sähköpostitse loppuvuodesta 2023. Kyselyn kohderyhmänä oli Järvenpään A-Killan aktiivitoiminnasta poisjättäytyneet henkilöt. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla sekahden otsikon alle: 1. ”Mikä voisi mahdollistaa yksilön paluun kiltatoimintaan?” ja 2. ”Miten kiltatoiminta on vaikuttanut elämään?”
Tutkimukseen saatu otanta oli vähäinen, mutta vastaukset olivat riittävän monipuolisia, jotta niitä pystyttiin tarkastelemaan. Tuloksista ilmeni, että kiltatoiminnan mielekkäimpänä toimintamuotona pidettiin kiltatoiminnan yhteisöllisyyttä ja yhdessä oloa. Kiltatoiminnasta oli jättäydytty pois erilaisista syistä: osa ei kokenut sille enää tarvetta ja osalla elämäntilanne oli muuttunut niin paljon, että osallistuminen ei ollut enää mahdollista. Yli puolet vastaajista voisi kuvitella palaavansa takaisin kiltatoimintaan, jos elämäntilanne mahdollistaisi sen.
Kiltatoiminnan kehittämisen kannalta, vastauksissa nousi esille kaipuu vaihtelevuuteen toiminnassa, joka mahdollistaisi myös hiljaisempien yksilöiden osallistumisen. Tuloksista nousi myös toive talkoohenkisemmälle tekemiselle, jossa pääsisi tekemään enemmän fyysisempää työtä ilman suorituspaineita.