Keskusteluja kokemuksista – Kolmannen sektorin mielenterveyspalvelun kartoittaminen kokemustiedon pohjalta

Abstract

Mielenterveyskuntoutumisen kesto on usein yksilöllinen ja tukea kaivataan kuntoutumisen kaikissa vaiheissa. Opinnäytetyön laadullisessa tutkimuksessa pyrittiin kartoittamaan kuntoutujan tarvitsemaa palvelua ja tukea kuntoutumisen myöhäisvaiheessa, jolloin erityistason psykiatrinen tai muu intensiivinen hoito on päättynyt. Kuntoutuspalvelun erityisen tarpeen toivat esille mielenterveystyötä tekevän Taiteen Sulattamon ry:n työntekijät ja yhteisön jäsenet. Heidän mukaansa kuntoutujat kaipaavat nykyistä tarjontaa vahvempaa tukea juuri kuntoutuksen myöhäisvaiheessa niin elämän ja arjen haasteiden hallinnassa kuin sairauden oireiden kanssa selviämisessä. Kolmannen sektorin rooli palvelujen tarjoavana tahona onkin muuttumassa, ja yhdistykset tarjoavat yhä enemmän kuntoutuspalveluita, jotka parhaimmillaan ovat asiakasryhmänsä hyvin tuntevia ja julkisiin mielenterveyspalveluihin linkittyneitä. Opinnäytetyön tavoitteina oli sekä selvittää mielenterveyskuntoutujien tuen tarpeita että koostaa kerätystä kokemustiedosta asiakaslähtöinen näkemys kolmannen sektorin kuntoutuksen myöhäisvaiheeseen suunnatusta mielenterveyspalvelusta. Tutkimusaineisto opinnäytetyössä kerättiin ryhmäkeskustelumetodin avulla. Kolmelle ryhmäkeskustelukerralle osallistui neljä mielenterveyden haasteita kokenutta kokemusasiantuntijaa. Keskusteluiden tallennettu aineisto analysoitiin aineistopohjaisen sisällönanalysoinnin keinoin. Opinnäyteyön tulosten perusteella myöhäisvaiheen kuntoutuspalvelun tulisi perustua kolmannen sektorin toimijoille tunnusomaisiin piirteisiin, kuten vertaisuuteen ja yhteisöllisyyteen sekä matalaan kynnykseen. Palvelulta toivottiin myös joustavuutta sekä luottamukseen ja jaettuun vastuuseen perustuvaa työntekijän ja kuntoutujan välistä suhdetta. Myöhäisvaiheen kuntoutuspalvelulta kuitenkin edellytettiin tavoitteellista ja kokonaisvaltaista suunnitelmallisuutta sekä yksilöllistä asiakkaan tuen tarpeiden huomioimista. Kolmannen sektorin myöhäisvaiheen kuntoutuspalvelun toivottiin tutkimusaineiston perusteella tarjoavan kuntoutujalle itsehyväksyntään rohkaisevaa psyykkistä tukea, konkreettista neuvontaa sekä palveluihin ohjausta. Tämän lisäksi mielenterveyskuntoutuksen myöhäisvaiheen tuen tarpeita olivat elämän- ja arjenhallintataitojen opettelu sekä tiedon saaminen mielenterveydestä. Kuntoutumista tukivat luova toiminta ja erilaisten oireita helpottavien lääkkeettömien menetelmien tuntemus.