Ergonomia osana musiikinopetusta

Abstract

Ergonomia on perustavanlaatuinen osa jokaisen henkilökohtaista psykofyysistä hyvinvointia. Ergonomian avulla pyritään ylläpitämään ja parantamaan elämänlaatua sekä työkykyä. Musiikkialalla instrumenttikohtainen ergonomia tulkitaan monesti osaksi soittotaitoa, vaikka todellisuudessa soittajana kehittyminen edellyttää ergonomian perusperiaatteiden omaksumista ja hyödyntämistä osana soiton harjoittelua ja jokapäiväistä toimintaa. Musiikin opetuksessa oikeaoppisten työtapojen opettaminen tarjoaa lähtökohdat soittajan kehittymiselle heti ensimmäisestä instrumenttitunnista alkaen. Oikeaoppiset soittoasennot, -tekniikat ja apuvälineet soitossa eivät ole ehdottomia, vaan jokaiselle muovaantuu ajan kuluessa omat tapansa opittujen perusperiaatteiden pohjalta. Opitut työtavat voivat kuitenkin poiketa toisistaan sen perusteella, miten opettaja tulkitsee ergonomiaa käsitteenä tai työkaluna. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten instrumenttiopettajat suhtautuvat ergonomiaan osana musiikin opetusta, miten se näyttäytyy heidän omassa opetuksessaan, ja mitä kautta he ovat oman oppinsa saaneet.

Tutkimustyö rajattiin instrumenttiopetukseen, ja sen sisällä tarkemmin klassisen, sähkökitaran ja -basson opetukseen. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin asiantuntijahaastatteluina, joiden pohjalta aineistoa analysoitiin suhteessa ergonomian teoreettiseen pohjaan ja instrumenteille tyypillisiin työtapoihin.

Tuloksista pystyttiin havaitsemaan ergonomian opetuksen sisällöllistä vaihtelevuutta sen pohjalta, millä tavoin ergonomia on sisältynyt opettajan omiin opintoihin, mitä kautta hankittuun osaamiseen opettajat perustavat oman opetuksensa sisällön, ja kuinka tärkeänä aiheena ergonomiaa pitävät. Johtopäätöksinä tulosten perusteella voitiin todeta ergonomian olevan vielä paikkaansa hakeva aihe osana musiikinopetusta, ja minkä opetukselliset tavoitteet perustuvat opettajan omaan tulkintaan hankkimansa ammatti-taidon pohjalta.