Liikunnan merkitys alakouluikäisen lapsen terveyteen ja kehitykseen: kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Suomalaisista 7–12-vuotiaista lapsista noin puolet liikkuu suositusten mukaisesti, kun taas 13–17-vuotiasta nuorista enää alle viidesosa täyttää liikuntasuositukset. Usein ajatellaan, että lapset liikkuvat jo luonnostaan, mutta nykyisin ympäristön tuomat muutokset, erityisesti lisääntynyt teknologian käyttö ja arjen fyysisyyden helpottuminen haastavat tätä ajatusmallia. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata liikunnan merkitystä lapsen terveen kasvun ja kehityksen edistämisessä. Työn tavoitteena oli lisätä tietoa terveydenhoitajille ja terveydenhoitajaopiskelijoille lasten liikunnanohjaustyön merkityksestä kohdatessa alakouluikäisiä lapsia ja heidän vanhempiaan. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Tavoitteena oli tehdä kuvai-leva kirjallisuuskatsaus, jota toimeksiantaja voi hyödyntää opiskelumateriaalina ja tiedonlähteenä erityisesti terveyden ja hyvinvoinnin aloilla.

Opinnäytetyön tutkimuskysymyksinä olivat: Mitkä tekijät edistävät tai tukevat lasten liikkumista 7–12-vuotiaana? ja Mitkä tekijät estävät lasten liikkumista 7–12-vuotiaana? Opinnäytetyön aineistoa kerättiin seitsemästä eri tietokannasta. Aineiston valinnassa huomioitiin sisäänotto- ja poissulkukriteerit. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin 10 tutkimusta, joista seitsemän oli englanninkielisiä ja loput olivat suomenkielisiä. Tutkimusaineiston analysointiin käytettiin induktiivista sisällönanalyysia, jonka avulla saatiin selville kirjallisuuskatsauksen päätulokset. Tulokset vastasivat asetettuihin tutkimuskysymyksiin.

Tutkimuskysymysten tuloksien perusteella leikki, hauskuus ja sosiaalinen tuki ovat liikkumisen keskeisiä edistäjiä niin kotona kuin kouluympäristössäkin. Passiiviset ajanvietteet, kuten tietokone-, konsoli-, tabletti- ja kännykkäpelit, vievät paljon aikaa liikkumiselta. Liikunnan harrastamiseen vaikuttavat usein myös lapsen motivaatiosta riippumattomat asiat, kuten korkeat harrastuskustannukset tai virikkeetön ympäristö. Pakkokontrollia liikkumiseen tulee vanhempana välttää, sillä se voi johtaa myöhemmin lapsen heikentyneeseen liikuntamotivaatioon. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ystävien ja vanhempien esimerkki liikunnallisesta elämäntavasta edistää lasten liikkumista kannustavan ilmapiirin ohella. Liikunta parantaa lapsen minäkuvan ja sosiaalisten taitojen kehittymistä. Jatkotutkimuksissa olisi hyödyllistä syventyä vanhempien vaikutuksiin lasten liikuntatottumuksissa pitkällä aikavälillä, jotta saataisiin kattavampi kuvaus siitä, kuinka vanhempien kokema liikuntamotivaatio vaikuttaa lasten liikunta-aktiivisuuteen. Hyödyllistä olisi myös tutkia teknologian roolia liikunnassa ja miten digitaalisia työkaluja voidaan hyödyntää liikuntakasvatuksessa, niin etteivät ne kuitenkaan häiritse tavallista liikkumista.