Poikkeusluvan vaikutukset valkohäntäpeuran kannanvaihteluun ja metsästykseen
Forsström, Iida (2024)
Forsström, Iida
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024061022478
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024061022478
Tiivistelmä
Valkohäntäpeuran (Odocoileus virginianus) kannan kasvu ja sen keskittyminen tihentymäalueelle Lounais-Suomessa on lisännyt valkohäntäpeuran tekemien vahinkojen määrää. Merkittävien vahinkojen ehkäisemiseksi, liikenneturvallisuuden parantamiseksi sekä tutkimustarkoituksessa Suomen metsästäjäliitto haki metsästyslain 41c §:n mukaisesti poikkeuslupaa Suomen riistakeskukselta poiketa metsästyslain 33 §:n pyyntivälineitä ja pyyntimenetelmiä koskevasta kiellosta käyttää yöammuntaa varten tarkoitettua lämpö- tai valotähtäyslaitetta ja keinotekoista valonlähdettä valkohäntäpeuran metsästyksessä. Poikkeuslupa myönnettiin valkohäntäpeuran tihentymäalueelle yhteensä kolmeksi metsästyskaudeksi. Tämän opinnäytetyön tilaaja oli Suomen metsästäjäliitto.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli osoittaa kattavaa teoriataustaa vasten poikkeusluvan vaikutus valkohäntäpeuran kannanvaihteluun ja metsästykseen kvantitatiivisen aineistoanalyysin keinoin. Aineistoina käytettiin Luonnonvarakeskuksen julkista, metsästysvuosittain julkaisemaa valkohäntäpeuran kanta-arviota sekä saalistilastoja. Lisäksi aineistona käytettiin Suomen metsästäjäliiton keräämää saalisraportointia ja poikkeusluvalla metsästäneille tehdyn kyselytutkimuksen vastauksia.
Poikkeusluvalla ei ollut merkittävää vaikutusta valkohäntäpeuran kannanvaihteluun. Kanta-arviosta metsästettiin poikkeusluvalla sen kolmena voimassaolokautena vuosina 2021–2024 tihentymäalueen tasolla 1,9–2,0 % ja koko maan tasolla 1,4–1,5 prosenttia. Tihentymäalueen tasolla poikkeusluvalla kaadettujen valkohäntäpeurojen osuus oli kolmena poikkeuslupakautena 3,0–3,4 % ja koko maan tasolla 2,6–2,9 % kokonaissaaliista. Poikkeusluvan koettiin selkeästi parantavan eettistä riistalaukausta, saaliin tunnistamista sekä turvallisuutta kyselytutkimuksen vastausten perusteella. Poikkeuslupa ei tulosten perusteella ollut merkittävä apukeino valkohäntäpeuran metsästyksessä, kun maa oli lumeton. Pimeään, lumettomaan aikaan metsästämistä ja poikkeusluvan varaisten menetelmien käyttöä pitäisi tutkia lisää, jotta pystytään varmuudella osoittamaan poikkeusluvan vaikutuksia nimenomaan valkohäntäpeuran metsästämiseen pimeässä. The growth of the white-tailed deer (Odocoileus virginianus) population and its concentration in high-density areas in southwestern Finland has increased the amount of damage caused by white-tailed deer. In order to prevent significant damage, improve traffic safety, and for research purposes, the Finnish Hunters’ Association applied for an exemption permit from the Finnish Wildlife Agency according to section 41c of the Hunting Act to deviate from the prohibition in section 33 of the Hunting Act on the use of night shooting equipment such as thermal or optical sights and artificial light sources for white-tailed deer hunting. The exemption permit was granted for the white-tailed deer high-density area for three hunting seasons in the hunting years 2021–2022, 2022–2023, and 2023–2024.
The objective of this thesis was to demonstrate the impact of the exemption permit on the fluctuation of the white-tailed deer population and hunting through quantitative data analysis against comprehensive theoretical background. The data utilized included the publicly available white-tailed deer population estimates published annually by the Natural Resources Institute Finland, as well as hunting statistics. Additionally, data from the Finnish Hunters' Association's harvest reporting and responses from a survey conducted among those hunting under the exemption permit was used. The thesis was commissioned by the Finnish Hunters’ Association.
The exemption permit did not have a significant impact on the fluctuation of the white-tailed deer population. During the three validity periods of the exemption permit in the years 2021–2024, 1,9–2,0% of the population estimate at the high-density area level and 1,4–1,5% at the national level were harvested under the exemption permit. The proportion of white-tailed deer harvested under the exemption permit was 3,0–3,4% at the high-density area level and 2,6–2,9% at the national level of the total harvest during the three exemption permit periods. Based on the survey responses, the exemption permit was perceived to significantly improve ethical shooting, game identification, and safety. However, the exemption permit was not found to be a significant tool for white-tailed deer hunting when there was no snow cover. Further research on hunting during dark, snowless periods and the use of methods allowed by the exemption permit is needed to conclusively demonstrate the effects of the exemption permit specifically on hunting white-tailed deer in darkness.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli osoittaa kattavaa teoriataustaa vasten poikkeusluvan vaikutus valkohäntäpeuran kannanvaihteluun ja metsästykseen kvantitatiivisen aineistoanalyysin keinoin. Aineistoina käytettiin Luonnonvarakeskuksen julkista, metsästysvuosittain julkaisemaa valkohäntäpeuran kanta-arviota sekä saalistilastoja. Lisäksi aineistona käytettiin Suomen metsästäjäliiton keräämää saalisraportointia ja poikkeusluvalla metsästäneille tehdyn kyselytutkimuksen vastauksia.
Poikkeusluvalla ei ollut merkittävää vaikutusta valkohäntäpeuran kannanvaihteluun. Kanta-arviosta metsästettiin poikkeusluvalla sen kolmena voimassaolokautena vuosina 2021–2024 tihentymäalueen tasolla 1,9–2,0 % ja koko maan tasolla 1,4–1,5 prosenttia. Tihentymäalueen tasolla poikkeusluvalla kaadettujen valkohäntäpeurojen osuus oli kolmena poikkeuslupakautena 3,0–3,4 % ja koko maan tasolla 2,6–2,9 % kokonaissaaliista. Poikkeusluvan koettiin selkeästi parantavan eettistä riistalaukausta, saaliin tunnistamista sekä turvallisuutta kyselytutkimuksen vastausten perusteella. Poikkeuslupa ei tulosten perusteella ollut merkittävä apukeino valkohäntäpeuran metsästyksessä, kun maa oli lumeton. Pimeään, lumettomaan aikaan metsästämistä ja poikkeusluvan varaisten menetelmien käyttöä pitäisi tutkia lisää, jotta pystytään varmuudella osoittamaan poikkeusluvan vaikutuksia nimenomaan valkohäntäpeuran metsästämiseen pimeässä.
The objective of this thesis was to demonstrate the impact of the exemption permit on the fluctuation of the white-tailed deer population and hunting through quantitative data analysis against comprehensive theoretical background. The data utilized included the publicly available white-tailed deer population estimates published annually by the Natural Resources Institute Finland, as well as hunting statistics. Additionally, data from the Finnish Hunters' Association's harvest reporting and responses from a survey conducted among those hunting under the exemption permit was used. The thesis was commissioned by the Finnish Hunters’ Association.
The exemption permit did not have a significant impact on the fluctuation of the white-tailed deer population. During the three validity periods of the exemption permit in the years 2021–2024, 1,9–2,0% of the population estimate at the high-density area level and 1,4–1,5% at the national level were harvested under the exemption permit. The proportion of white-tailed deer harvested under the exemption permit was 3,0–3,4% at the high-density area level and 2,6–2,9% at the national level of the total harvest during the three exemption permit periods. Based on the survey responses, the exemption permit was perceived to significantly improve ethical shooting, game identification, and safety. However, the exemption permit was not found to be a significant tool for white-tailed deer hunting when there was no snow cover. Further research on hunting during dark, snowless periods and the use of methods allowed by the exemption permit is needed to conclusively demonstrate the effects of the exemption permit specifically on hunting white-tailed deer in darkness.