Perheen tukeminen alakouluikäisten lasten neuropsykiatristen häiriöiden hoidossa

Abstract

Neurokehityksellisiin häiriöihin liittyvät diagnoosit ovat lisääntyneet merkittävästi 2000-luvun aikana (Autismiliitto 2023b). Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan neuropsykiatriset tekijät ovat merkittävä vajaakuntoisuuteen johtava tekijä lapsilla ja nuorilla. Hoitamattomina niillä on merkittävä vaikutus lapsen kehitykseen, koulusuoriutumiseen sekä mahdollisuuteen elää täyttä elämää. (Savikuja & Puustjärvi 2022, 9.)

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata perheiden kokemuksia saamastaan tuesta terveydenhuollossa, kun asiakkaana on alakouluikäinen lapsi, jolla on neuropsykiatrinen häiriö. Tavoitteena oli lisätä tietoa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille ja opiskelijoille perheiden saamasta tuesta, tuen tarpeesta ja siitä, miten annettavaa tukea voidaan kehittää tarvetta vastaavaksi. Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineistoa haettiin Medic-, Cinahl-, Journal- ja Finna-tietokannoista. Opinnäytetyön analyysiin valikoitui kymmenen tutkimusta. Tutkimuskysymyksen pohjalta valittiin aineisto, joka analysoitiin induktiivisesti. Aineiston keskeiset tulokset pelkistettiin ala-, ylä- ja pääluokkiin. Tuloksina muodostui neljä pääluokkaa: terveydenhuollon palvelujen saatavuus ja laatu, perheiden kokema tuki terveydenhuollossa, perheiden tukeminen ja osallisuus sekä tiedonsaannin laatu vanhemmille.

Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että perheen kokonaisvaltaiselle tukemiselle on tarvetta. Perheet kaipasivat tukea ennen diagnoosia ja diagnoosin jälkeen. Varhainen tuki ja luottamuksellinen hoitosuhde edistivät perheen hyvinvointia. Työntekijän myönteisellä asenteella ja palautteella oli tärkeä merkitys vanhemmuuden vahvistamisessa. Terveydenhuolto oli tarjonnut perheille erilaisia tukimuotoja, kuten kuntoutus-, terapia- ja valmennuspalveluita. Palveluiden saatavuus oli kuitenkin koettu haasteelliseksi. Perheet kokivat, että terveydenhuollossa oireiden tunnistaminen oli vaihtelevaa ja vanhemmat toivoivat, että heidän omia kokemuksiaan kuunneltaisiin enemmän. Perheet toivoivat saavansa ajantasaista tietoa neurokehityksellisistä häiriöistä, joten terveydenhuollon ammattilaisten tiedon lisääminen aiheesta edistäisi perheiden tuen saamista ja parantaisi oikeanlaisen tuen tarjoamista perheille.