Varhaiskasvatuksen ja perhesosiaalityön yhteistyön vahvistaminen

Abstract

Perheiden tarpeet ovat moninaisia ja lastensuojelutarpeet ovat lisääntyneet viime vuosina. Sosiaalihuollossa työkuormitus on suuri ja perheiden tilanteisiin tulisi ehtiä tarttua ennen kuin haasteet kasvavat suuriksi. Varhaiskasvatuksessa tehdään perhetyötä, mutta käytännöt eivät ole vakiintuneita ja perhetyö on kuulunut pääasiassa sosiaalihuollon työkenttään. Varhaiskasvatuksella on hyvä asema ennaltaehkäisevästä näkökulmasta katsottuna. Varhaiskasvatus ja perhesosiaalityö tekevät moniammatillista yhteistyötä, joka edistää ehkäisevää lastensuojelua.

Tavoitteena tässä opinnäytetyössä oli vahvistaa varhaiskasvatuksen ja perhesosiaalityön yhteistyötä. Tarkoituksena oli selvittää, kuinka yhteistyö toimii tällä hetkellä ja miten sitä voisi vahvistaa, kuinka moniammatillista yhteistyötä johdetaan ja miten ehkäisevää perhetyötä voisi kehittää varhaiskasvatuksessa. Myös varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuvan hyödyntäminen oli kiinnostuksen kohteena tässä työssä.

Tässä opinnäytetyössä haastateltiin kymmentä (10) henkilöä, jotka työskentelivät varhaiskasvatuksessa ja sosiaalihuollossa. Työ on laadullinen tutkimus, joka toteutettiin teemahaastatteluna ja analysoitiin sisällönanalyysia käyttäen.

Haastatteluissa moniammatillisen yhteistyön vahvuuksina esiin nousi halu tehdä yhteistyötä, avun oikea-aikaisuus ja perheiden huomiointi kokonaisuutena. Yhteistyön haasteina nähtiin kiire, salassapitosäädökset, yhteydenpidon yksipuolisuus ja muutokset organisaatiossa tai henkilökunnassa. Yhteistyötahon tunteminen, avoimuus kommunikoinnissa ja hyvät vuorovaikutustaidot olivat yhteistyötä edistäviä tekijöitä. Haastattelujen perusteella yhteistyön johtaminen on vaihtelevaa ja siihen tarvitaan selkeämpiä käytänteitä. Sosionomin koulutuksen tuoma laaja osaaminen palveluohjauksen ja perheiden tuen tarpeiden huomaamisen saralla nähtiin hyvänä asiana yhteistyön kehittämisessä.