Toimintamenetelmä sellonsoiton harjoitteluun

Abstract

Kehittämishankkeeni on toimintamenetelmä sellonsoiton harjoittelun opettamiseen. Menetelmässä harjoitellaan eriteltynä sellonsoiton eri osa-alueet, suurimpana painoalueena hahmottaminen; niin psyykkinen kuin fyysinenkin. Taustalla ovat omat pedagogiset arvoni. Tarkoitus on tuoda vanhojen metodien rinnalle uusi näkökulma; luoden tehokaan ja yksinkertaisen menetelmän suunnitelmalliseen harjoitteluun. Toimintamenetelmässä korostetaan fysiologista ja pedagogista näkökulmaa sellonsoiton opettamiseen, sekä oppilaan motivaation ja instrumentaalisen itsetunnon kasvua. Soittaminen ja harjoittelu ovat psykofyysinen kokonaisuus, eikä fysiikkaa saisi irrottaa psyykkisistä osa-alueista. Näkemykseni on, että kaikki mitä instrumenttimme kanssa teemme, tulisi olla sidoksissa musiikkiin. Myös fysiologian läsnäolo soittamisessa on selvää; jäsenemme liikkuvat lihasten voimalla. Vanhat metodit eivät mielestäni tue tätä näkemystä, eikä oppilaslähtöistä opetustyyliä.

Haen ratkaisua seuraaviin kysymyksiin: miten oppilas hahmottaisi musiikin peruselementtejä ja ilmaisua sekä niiden yhdistymistä kehon toimintaan paremmin? Voiko teknisiä asioita opetella kappaleissa ilman erillisiä harjoituksia ja etydejä? Miten fysiologia kytkeytyy sellonsoiton harjoittelussa musiikilliseen ilmaisuun? Vertaan toimintamenetelmääni aikaisempiin sellonsoiton harjoittelumenetelmiin ja sellokouluihin; suhtautuen kriittisesti sen etuihin ja mahdollisiin puutteisiin. Tutkimus on autoetnografinen ja vertailu tehdään tapaustutkimus luonteisesti.