Parametrinen suunnittelu teräsliitossuunnittelun tukena
von Koch, Henri (2024)
von Koch, Henri
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024061122778
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024061122778
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena on luoda algoritmiavusteinen suunnittelutyökalu, mikä tehostaa ja yksinkertaistaa teräsliitosten suunnittelua. Työkalu hyödyntää Euroopassa yleisesti käytettäviä päärungon liitostyyppejä. Työkalun avulla suoritetaan lujuuslaskenta, liitosdetaljin valinta sekä liitoksen mallinnus Tekla Structures -tietomalliin. Liitostyökalu toimii Rhinoceros-ohjelman liitännäisen Grasshopperin avulla.
Työkalun lähtötietoina toimivat Tekla Structures -tietomallista saadut rakenneosat, laskentamallista saadut rasitukset sekä Excel-taulukkosta kerätyt liitosdetaljit. Liitostyökalu valitsee Teklasta kaikki sopivat liitoskohdat ja liitoskohtien rasitukset. Työkalun käyttäjä määrittää halutun liitostyypin liitoskohdille. Liitostyökalun tehtävänä on valita annetusta liitostyypistä ensimmäinen sopiva liitosdetalji ja mallintaa kyseinen liitos Teklaan. Lisäksi liitostyökalu syöttää liitoksen kapasiteetti ja voimatiedot Teklaosan UDA-kenttään. Liitokset ovat laskettu Eurokoodin osan 1993-1-8 (EC3) mukaisesti. Työssä verrataan Excel-laskentaohjelmalla mitoitettua pilarin ja palkin välistä leikkauslevyliitosta IDEA Statica CBFEM-laskentaohjelmaan.
Opinnäytetyössä pohdittiin myös työkalun kehitysmahdollisuuksia, kuten pilarin ja kahden palkin välisen liitoksen tunnistamista ja automaattista liitostyyppien määritystä. Työkalu ei kuitenkaan huomioi koko päärungon rakenteen toimintaa, ja automaattisessa liitostyyppien määrityksessä voi piillä riskejä, jotka vaativat tarkkaa läpikäyntiä.
Opinnäytetyössä korostettiin parametrinen suunnittelun merkitystä teräsliitossuunnittelussa, jossa se mahdollistaa useiden liitosten samanaikaisen laskennan ja suunnittelun. Työkalu tuottaa mitoitetun ja mallinnetun liitoksen Tekla-malliin, mutta rakennesuunnittelijan tehtäväksi jää liitosten lopullinen tarkastaminen ja mahdollinen muokkaus.
Työkalun lähtötietoina toimivat Tekla Structures -tietomallista saadut rakenneosat, laskentamallista saadut rasitukset sekä Excel-taulukkosta kerätyt liitosdetaljit. Liitostyökalu valitsee Teklasta kaikki sopivat liitoskohdat ja liitoskohtien rasitukset. Työkalun käyttäjä määrittää halutun liitostyypin liitoskohdille. Liitostyökalun tehtävänä on valita annetusta liitostyypistä ensimmäinen sopiva liitosdetalji ja mallintaa kyseinen liitos Teklaan. Lisäksi liitostyökalu syöttää liitoksen kapasiteetti ja voimatiedot Teklaosan UDA-kenttään. Liitokset ovat laskettu Eurokoodin osan 1993-1-8 (EC3) mukaisesti. Työssä verrataan Excel-laskentaohjelmalla mitoitettua pilarin ja palkin välistä leikkauslevyliitosta IDEA Statica CBFEM-laskentaohjelmaan.
Opinnäytetyössä pohdittiin myös työkalun kehitysmahdollisuuksia, kuten pilarin ja kahden palkin välisen liitoksen tunnistamista ja automaattista liitostyyppien määritystä. Työkalu ei kuitenkaan huomioi koko päärungon rakenteen toimintaa, ja automaattisessa liitostyyppien määrityksessä voi piillä riskejä, jotka vaativat tarkkaa läpikäyntiä.
Opinnäytetyössä korostettiin parametrinen suunnittelun merkitystä teräsliitossuunnittelussa, jossa se mahdollistaa useiden liitosten samanaikaisen laskennan ja suunnittelun. Työkalu tuottaa mitoitetun ja mallinnetun liitoksen Tekla-malliin, mutta rakennesuunnittelijan tehtäväksi jää liitosten lopullinen tarkastaminen ja mahdollinen muokkaus.