Käämikytkinsäätäjien ja kondensaattorisäätäjien asettelut kantaverkossa
Perttu, Jussi (2014)
Perttu, Jussi
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501151328
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501151328
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin muuntoasemien käämikytkin- ja kondensaattorisäätäjien asetusarvojen vaikutusta 110 kV:n kantaverkossa jännitteensäädön näkökulmasta. Systemaattisen asetusarvojen läpikäynnin ja verkon simuloinnin tarkoituksena oli luoda yhtenäinen kuva kantaverkon 110 kV:n jännitetason jännitteensäädön tilasta ja määrittää jännitteensäätäjien ja loistehonsäätäjien asetusarvojen oikeellisuus.
Teoriaosuudessa tarkasteltiin kantaverkon rakennetta yleisellä tasolla 110 kV:n jännitteensäädön näkökulmasta. Yleinen siirto- ja kulutustilanne vaihtelee kantaverkossa jatkuvasti. 110 kV:n jännitetason jännitteen pitäminen lähellä teoreettista maksimiarvoaan vähentää virtalämpöhäviöitä 110 kV:n jännitetasossa. Yksi 110 kV:n jännitteensäädön tavoitteista on jännitestabiiliuden säilyttäminen. Jännitestabiilius kuvaa voimajärjestelmän kykyä ylläpitää jännitteet hyväksyttävissä rajoissa kaikissa käyttötilanteissa. 110 kV:n jännitteensäätöön osallistuvat laitteet toimivat niille asetettujen asetusarvojen mukaisesti. Asetusarvojen tarkistamisen ja siihen liittyvän laskennan avulla pyritään varmentamaan 110 kV:n jännitteensäätöön osallistuvien laitteiden haluttu toiminta.
Jännitteensäätäjien ja loistehonsäätäjien asetusarvojen korjauksella pystytään välttämään käämikytkimien tarpeeton askeltaminen, kondensaattorien oikea-aikainen kytkeytyminen verkkoon ja varmistamaan näin ollen paremmin 110 kV:n jännitteen oikea taso. Vaikka pääasiallinen jännitteensäätö tapahtuu 400 kV:n jännitetasossa ja automatiikka vastaa 110 kV:n jännitteensäädöstä, on 110 kV:n jännitetasossa
tavoitteena jännitteen standardien mukaisen laadun ylläpitäminen. Käyttövarmuuden riittävän tason ylläpitäminen ja sähkön laadulliset kriteerit täyttyvät, kun voimajärjestelmän tila ja käyttäytyminen tunnetaan niin normaali- kuin suurhäiriötilassakin.
Teoriaosuudessa tarkasteltiin kantaverkon rakennetta yleisellä tasolla 110 kV:n jännitteensäädön näkökulmasta. Yleinen siirto- ja kulutustilanne vaihtelee kantaverkossa jatkuvasti. 110 kV:n jännitetason jännitteen pitäminen lähellä teoreettista maksimiarvoaan vähentää virtalämpöhäviöitä 110 kV:n jännitetasossa. Yksi 110 kV:n jännitteensäädön tavoitteista on jännitestabiiliuden säilyttäminen. Jännitestabiilius kuvaa voimajärjestelmän kykyä ylläpitää jännitteet hyväksyttävissä rajoissa kaikissa käyttötilanteissa. 110 kV:n jännitteensäätöön osallistuvat laitteet toimivat niille asetettujen asetusarvojen mukaisesti. Asetusarvojen tarkistamisen ja siihen liittyvän laskennan avulla pyritään varmentamaan 110 kV:n jännitteensäätöön osallistuvien laitteiden haluttu toiminta.
Jännitteensäätäjien ja loistehonsäätäjien asetusarvojen korjauksella pystytään välttämään käämikytkimien tarpeeton askeltaminen, kondensaattorien oikea-aikainen kytkeytyminen verkkoon ja varmistamaan näin ollen paremmin 110 kV:n jännitteen oikea taso. Vaikka pääasiallinen jännitteensäätö tapahtuu 400 kV:n jännitetasossa ja automatiikka vastaa 110 kV:n jännitteensäädöstä, on 110 kV:n jännitetasossa
tavoitteena jännitteen standardien mukaisen laadun ylläpitäminen. Käyttövarmuuden riittävän tason ylläpitäminen ja sähkön laadulliset kriteerit täyttyvät, kun voimajärjestelmän tila ja käyttäytyminen tunnetaan niin normaali- kuin suurhäiriötilassakin.