Rakennus- ja purkumateriaalien pikatestausmenetelmien testaaminen uusiokäyttöä varten
Pakarinen, Tomi (2024)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024061122854
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024061122854
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin kahden pikatestausmenetelmän soveltuvuutta rakennus- ja purkujätteen haitta-aineanalyysissa. Opinnäytteen mittauslaitteina
olivat Infracal-öljy-vesianalysaattori ja Niton-XRF-röntgenfluorosenssianalysaattori. Pikatestausmenetelmillä tutkittavista materiaaleista määritettiin infracalin avulla öljyhiilivetyjen pitoisuus sekä Niton-XRF:än avulla lyijyn pitoisuus.
Näytteet hankittiin 1950-luvulla sekä 1990-luvulla valmistuneista purettavista
rakennuksista. Pikatestausmenetelmien tuloksia verrattiin ulkopuolisilta laboratorioilta samoista näytteistä saatuihin tuloksiin laitteiden toimivuuden määrittämiseksi.
Öljyhiilivetyjen määritys suoritettiin mustasta lattiamassasta infracalin avulla.
Näytteitä mitattiin ensin laimentamattomana, jonka jälkeen valmistettiin laimennossarja tulosten luotettavuuden varmistamiseksi. Lyijyn määrityksessä
näytteinä oli murskattu lattiamaali sekä muovinen lattialista, joka mitattiin kiinteässä ja hienonnetussa muodossa Niton-XRF:ää käyttäen.
Tulosten perusteella IR-menetelmä ei soveltunut käytössä olevan näytteen
analysointiin. Saadut pitoisuudet olivat liian suuria laboratoriotuloksiin nähden,
jonka perusteella näytteen öljyhiilivetymääritys tapahtuu virheellisesti. XRF -menetelmällä saatiin puolestaan edustavia mittaustuloksia, jotka olivat vertailukelpoisia laboratorioanalyysien kanssa. Tämän perusteella XRF-menetelmä
soveltuu opinnäytetyössä käytettyjen materiaalin analysointiin.
olivat Infracal-öljy-vesianalysaattori ja Niton-XRF-röntgenfluorosenssianalysaattori. Pikatestausmenetelmillä tutkittavista materiaaleista määritettiin infracalin avulla öljyhiilivetyjen pitoisuus sekä Niton-XRF:än avulla lyijyn pitoisuus.
Näytteet hankittiin 1950-luvulla sekä 1990-luvulla valmistuneista purettavista
rakennuksista. Pikatestausmenetelmien tuloksia verrattiin ulkopuolisilta laboratorioilta samoista näytteistä saatuihin tuloksiin laitteiden toimivuuden määrittämiseksi.
Öljyhiilivetyjen määritys suoritettiin mustasta lattiamassasta infracalin avulla.
Näytteitä mitattiin ensin laimentamattomana, jonka jälkeen valmistettiin laimennossarja tulosten luotettavuuden varmistamiseksi. Lyijyn määrityksessä
näytteinä oli murskattu lattiamaali sekä muovinen lattialista, joka mitattiin kiinteässä ja hienonnetussa muodossa Niton-XRF:ää käyttäen.
Tulosten perusteella IR-menetelmä ei soveltunut käytössä olevan näytteen
analysointiin. Saadut pitoisuudet olivat liian suuria laboratoriotuloksiin nähden,
jonka perusteella näytteen öljyhiilivetymääritys tapahtuu virheellisesti. XRF -menetelmällä saatiin puolestaan edustavia mittaustuloksia, jotka olivat vertailukelpoisia laboratorioanalyysien kanssa. Tämän perusteella XRF-menetelmä
soveltuu opinnäytetyössä käytettyjen materiaalin analysointiin.