"Rintasyöpä jäi vierellä kulkijaksi"- Haasteita ja mahdollisuuksia rintasyövän jälkeen työhön palaavan polulla ICF- viitekehyksessä tarkasteltuna
Lehtola, Raija (2014)
Lehtola, Raija
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2014
Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501151329
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501151329
Tiivistelmä
”RINTASYÖPÄ JÄI VIERELLÄ KULKIJAKSI”- HAASTEITA JA MAHDOLLISUUKSIA RINTASYÖVÄN JÄLKEEN TYÖHÖN PALAAVAN POLULLA ICF- VIITEKEHYKSESSÄ TARKASTELTUNA
Lehtola, Raija
Satakunnan ammattikorkeakoulu
Kuntoutusohjauksen ja -suunnittelun koulutusohjelma
Joulukuu 2014
Ohjaaja: Jaakkola- Hesso, Sirpa
Sivumäärä: 58
Liitteitä: 4
Asiasanat: rintasyöpä, toiminta- ja työkyky, työterveyshuolto, ICF- toimintakyky-luokitus
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin rintasyövän kokeneen naisen työhön palaamisen liittyviä haasteita ja koettua työkykyä. Opinnäytetyössä selvitettiin myös työterveyshuollon ja lähiesimiehen antaman tuen määrää sairausloman aikana sekä työhön paluun yhteydessä. Tässä opinnäytetyössä on huomioitu myös mahdollisen kainalon tyhjäyksen aiheuttaman lymfaturvotuksen vaikutusta työkykyyn.
Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen ja aineiston keruu tapahtui puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla Pohjanmaan Syöpäyhdistyksen asiakkaina oleville naisille. Haastattelun tulosten jäsentelyssä käytettiin ICF- toimintakykyluokitusta, joka auttoi hahmottamaan toimintakyvyn kokonaisuutta sekä toiminta- ja työkykyyn vaikuttavia tekijöitä.
Tutkimustuloksissa nousi esiin työn kevennysten positiivinen vaikutus työhön palaamisvaiheessa sekä kevennysten hyöty työssä jaksamisessa. Rintasyöpäkokemuksen ja syövän hoitojen vaikutukset erityisesti henkisellä tasolla eli tunne-elämän toiminnoissa tuntuivat vielä pitkään sairaudesta parantumisen jälkeen. Syövän uusiutumispelko vaikutti jaksamiseen, vaikka se ei hallinnut koko elämää. Solunsalpaajahoitoja saaneilla ilmeni sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita enemmän kuin niillä, jotka eivät olleet saaneet solunsalpaajia. Tutkimustuloksissa tuli lisäksi esiin se, että lähiesimies ei pitänyt työntekijän mielestä tarpeeksi tiiviisti yhteyttä työntekijään sairausloman aikana tai lähiesimies ei tehnyt mitään työkyvyn edistämiseksi, vaikka oli tietoinen työntekijän työkyvyn laskusta. Työterveyshuollon osuus henkisessä tukemisessa ja kannustamisessa oli useamman haastateltavan mielestä liian vähäistä. Osalla haastateltavista syöpäasioita ei hoidettu lainkaan työterveyshuollossa, vaikka he olisivat sitä odottaneet. Kontakteilla työterveyshuoltoon ja erityisesti työterveyslääkäriin ei ollut jatkuvuutta. Yllättävää oli, että ne henkilöt, joilla oli lymfaturvotusta eivät kuitenkaan ilmoittaneet turvotuksen olevan haitallista työssä selviämisen kannalta.
Rintasyövän jälkeen haastateltavien elämään tuli myös hyviä asioita. Niitä olivat: elämänarvojen uusiksi meneminen, terve itsekkyys, elämän ja pienten turhien asioiden jääminen omaan arvoonsa. Nämä kaikki asiat loivat uusia valoisampia mahdollisuuksia vanhojen ajattelutapojen tilalle.
Lehtola, Raija
Satakunnan ammattikorkeakoulu
Kuntoutusohjauksen ja -suunnittelun koulutusohjelma
Joulukuu 2014
Ohjaaja: Jaakkola- Hesso, Sirpa
Sivumäärä: 58
Liitteitä: 4
Asiasanat: rintasyöpä, toiminta- ja työkyky, työterveyshuolto, ICF- toimintakyky-luokitus
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin rintasyövän kokeneen naisen työhön palaamisen liittyviä haasteita ja koettua työkykyä. Opinnäytetyössä selvitettiin myös työterveyshuollon ja lähiesimiehen antaman tuen määrää sairausloman aikana sekä työhön paluun yhteydessä. Tässä opinnäytetyössä on huomioitu myös mahdollisen kainalon tyhjäyksen aiheuttaman lymfaturvotuksen vaikutusta työkykyyn.
Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen ja aineiston keruu tapahtui puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla Pohjanmaan Syöpäyhdistyksen asiakkaina oleville naisille. Haastattelun tulosten jäsentelyssä käytettiin ICF- toimintakykyluokitusta, joka auttoi hahmottamaan toimintakyvyn kokonaisuutta sekä toiminta- ja työkykyyn vaikuttavia tekijöitä.
Tutkimustuloksissa nousi esiin työn kevennysten positiivinen vaikutus työhön palaamisvaiheessa sekä kevennysten hyöty työssä jaksamisessa. Rintasyöpäkokemuksen ja syövän hoitojen vaikutukset erityisesti henkisellä tasolla eli tunne-elämän toiminnoissa tuntuivat vielä pitkään sairaudesta parantumisen jälkeen. Syövän uusiutumispelko vaikutti jaksamiseen, vaikka se ei hallinnut koko elämää. Solunsalpaajahoitoja saaneilla ilmeni sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita enemmän kuin niillä, jotka eivät olleet saaneet solunsalpaajia. Tutkimustuloksissa tuli lisäksi esiin se, että lähiesimies ei pitänyt työntekijän mielestä tarpeeksi tiiviisti yhteyttä työntekijään sairausloman aikana tai lähiesimies ei tehnyt mitään työkyvyn edistämiseksi, vaikka oli tietoinen työntekijän työkyvyn laskusta. Työterveyshuollon osuus henkisessä tukemisessa ja kannustamisessa oli useamman haastateltavan mielestä liian vähäistä. Osalla haastateltavista syöpäasioita ei hoidettu lainkaan työterveyshuollossa, vaikka he olisivat sitä odottaneet. Kontakteilla työterveyshuoltoon ja erityisesti työterveyslääkäriin ei ollut jatkuvuutta. Yllättävää oli, että ne henkilöt, joilla oli lymfaturvotusta eivät kuitenkaan ilmoittaneet turvotuksen olevan haitallista työssä selviämisen kannalta.
Rintasyövän jälkeen haastateltavien elämään tuli myös hyviä asioita. Niitä olivat: elämänarvojen uusiksi meneminen, terve itsekkyys, elämän ja pienten turhien asioiden jääminen omaan arvoonsa. Nämä kaikki asiat loivat uusia valoisampia mahdollisuuksia vanhojen ajattelutapojen tilalle.