Vaihtoehtoisten fossiilisten elintarvikejoustopakkausmateriaalien merkittävimmät eroavaisuudet ympäristön näkökulmasta

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa, mikä pakkausmateriaali olisi ympäristön näkökulmasta paras vaihtoehto elintarvikkeen joustopakkaukselle ja erityisesti makeisille. Opinnäytetyön avulla haluttiin selvittää, millaisia ympäristövaikutuksia fossiilisen muovin vaihtoehtoisilla materiaaleilla on. Haettiin myös vastausta siihen miten eri ympäristövaikutukset eroavat toisistaan. Pyrittiin selvittämään olisiko joku pakkausmateriaali selvästi vähäisempi tai merkittävämpi ympäristövaikutuksiltaan. Tarkasteluun rajattiin mukaan pääasiallisesti biopohjaiset muovit, kuitumateriaalit (paperi) ja rajoitetusti kierrätysmuovi. Opinnäytetyössä kartoitettiin myös tulevaisuuden potentiaalisia pakkausmateriaaleja. Toimeksiantajan puolesta oli määritelty kehitystarpeessa olevia pakkausmateriaaleja, joille haettiin etenemisratkaisuja. Opinnäytetyön yhtenä tavoitteena määriteltiin tiedon lisääminen ja ymmärryksen laajentaminen tutkittavien pakkausmateriaalien osalta.

Tietoperustaa haettiin kirjallisuudesta, ammattijulkaisuista, artikkeleista ja seminaareista. Tietoperustan täydennykseksi toteutettiin laadullinen tutkimus teemahaastattelu menetelmällä. Haastatteluun valittiin kolme pakkausalan osaajaa, kaksi kotimaista ja yksi kansainvälinen asiantuntija.

Opinnäytetyön tuloksena voidaan todeta, että selvää erottavaa tekijää materiaalien kesken ei löytynyt eikä mikään ratkaisu erottunut joukosta ylivertaisena tai heikoimpana. Tulos ei yllättänyt, vaan oli ennalta arvattavissa. Voidakseen tehdä luotettava vertailu materiaalien kesken, tulee tehdä elinkaarilaskenta tuotteelle huomioiden kokonaisuuden kaikki osat elinkaaren ajalta. Elintarvikkeelle ei voi yleisesti pelkän materiaalin perusteella määritellä ympäristön kannalta parasta ratkaisua. Kuitenkin on nostettavissa esiin paperimateriaali potentiaalisena vaihtoehtona. Sillä havaittiin olevan eniten positiivisia ympäristövaikutuksia ja vähiten kyseenalaistuksia. Haasteita materiaalien suhteen tuo kierrätysmateriaalin käytön rajoitteellisuus elintarvikepakkauksissa ja biopohjaisten pakkausten määrittelemätön rooli ja monet kyseenalaisuudet. Toimeksiantajalle pystyttiin kuitenkin luomaan ehdotelma etenemisestä esiin nousseiden tekijöiden perusteella. Lisäksi löydettiin alalle yhteiskunnallisia kehityskohteita, kuten kuluttajien valistamisen ja toiminnan suhteen. Massabalanssiperiaatteellisen materiaalin ympäristövaikutusten arvioinnin kehittäminen. Ympäristökuormitusten luokittelu ABC-tyyppisesti sekä nähtiin tarve määritellä mikä tai millainen on vastuullinen pakkaus.