Opin uuden tavan katsoa taidetta, tai muutakin asiaa : Wäinö Senior -toiminnan kehittäminen ikääntyville museoasiakkaille
Seppä, Johanna (2024)
Seppä, Johanna
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024061223090
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024061223090
Tiivistelmä
Tässä kehittämistyössä luotiin Wäinö Senior -toimintamuoto Turun kaupungin taidemuseo WAMin käyttöön. Kehittämisessä oli mukana yhdeksästä yli 65-vuotiaasta koostunut pilottiryhmä, joka kokoontui viisi kertaa tammi-helmikuussa 2024. Ryhmä sekä testasi konseptia että osallistui sen kehittämiseen. Konsepti otetaan käyttöön uudistuvassa museossa sen avautuessa peruskorjauksen jälkeen vuonna 2026. Sitä ennen konseptia kehitetään edelleen ja testataan.
Kehittämistyön tavoitteena oli tuoda Wäinö Aaltosen (1894–1966) tarina tutuksi erityisesti ikääntyville. Tavoitteena oli myös parantaa Wäinö Aaltosen taide- ja arkistokokoelman saavutettavuutta ja lisätä museon ikääntyville suunnattuja palveluita. Ennen kaikkea tavoitteena oli mahdollistaa merkityksellisiä kokemuksia ja kohtaamisia – niin taiteen, tarinoiden kuin ihmistenkin kanssa. Lisäksi haluttiin selvittää, minkälaisia merkityksiä kohderyhmä antaa toimintaan osallistumiselle ja miten tämä linkittyy luovaan ikääntymiseen.
Osallistujien kokemuksista kerättiin tietoa havainnoinnin ja haastattelujen keinoin, ja aineistoa analysoitiin suhteessa Emily Bradfieldin luovan ikääntymisen käsitekehykseen. Aineiston perusteella voitiin todeta, että Wäinö Senior -toiminta on ollut osallistujille merkityksellistä ja että niin itse konsepti kuin Wäinö Aaltosen taide ja tarinakin soveltuvat erinomaisesti luovan ikääntymisen tukemiseen.
Kehittämistyön tavoitteena oli tuoda Wäinö Aaltosen (1894–1966) tarina tutuksi erityisesti ikääntyville. Tavoitteena oli myös parantaa Wäinö Aaltosen taide- ja arkistokokoelman saavutettavuutta ja lisätä museon ikääntyville suunnattuja palveluita. Ennen kaikkea tavoitteena oli mahdollistaa merkityksellisiä kokemuksia ja kohtaamisia – niin taiteen, tarinoiden kuin ihmistenkin kanssa. Lisäksi haluttiin selvittää, minkälaisia merkityksiä kohderyhmä antaa toimintaan osallistumiselle ja miten tämä linkittyy luovaan ikääntymiseen.
Osallistujien kokemuksista kerättiin tietoa havainnoinnin ja haastattelujen keinoin, ja aineistoa analysoitiin suhteessa Emily Bradfieldin luovan ikääntymisen käsitekehykseen. Aineiston perusteella voitiin todeta, että Wäinö Senior -toiminta on ollut osallistujille merkityksellistä ja että niin itse konsepti kuin Wäinö Aaltosen taide ja tarinakin soveltuvat erinomaisesti luovan ikääntymisen tukemiseen.