Esihenkilö uupuneen rinnalla: miten ehkäistä työuupumusta ja tukea uupuneen kuntoutumista esihenkilön roolissa?
Alankola, Silja (2024)
Alankola, Silja
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024061323261
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024061323261
Tiivistelmä
Jopa neljäsosaa työelämässä olevaa suomalaista uhkaa työuupumus. Jopa lähes puolet kokevat vähintään joskus työuupumuksen ydinoireita. Hyvinvoinnin, hyvän suoriutumisen ja motivaation takana ovat kokemukset pätevyydestä, yhteenkuuluvuudesta ja autonomiasta. Esihenkilöllä voi vaikuttaa toimillaan työtehtävän sisältöön sekä työolosuhteisiin ja siten työuupumuksen ennaltaehkäisyyn ja siitä toipumiseen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa vastauksia kysymyksiin: miten esihenkilö voi tukea työuupuneen kuntoutumista ja miten esihenkilö voi tukea yhteenkuuluvuuden, autonomian ja pätevyyden toteutumista? Tavoitteena oli löytää konkreettisia työkaluja esihenkilöille, joiden avulla he voivat tukea työuupuneen henkilön kuntoutumista sekä yhteenkuuluvuuden, autonomian ja pätevyyden toteutumista. Tätä tutkittiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin, mitkä tekijät edesauttavat työuupumuksen ennaltaehkäisyssä, kuntoutumisessa ja töihin palaamisessa.
Teoreettisessa viitekehyksessä tarkasteltiin työuupumusta ja sen kehittymistä pitkittyneestä stressistä. Viitekehyksessä esiteltiin työkyky ja työkyvyttömyys sekä työnantajan, eli hänen edustajanaan esihenkilön, lakivelvoitteita ja työterveyshuollon roolia. Teoriassa kuvailtiin kuntoutus sekä työkykykoordinaattorin tai sellaisena toimivan kuntoutusohjaajan osuus kokonaisuudessa. Työuupuneen työhön paluuta ja kuntoutusta käsiteltiin myös itsemääräämisteorian kautta, kuinka yhteenkuuluvuuden, autonomian ja pätevyyden kokemukset tuottavat motivaatiota, hyvinvointia ja hyvää suoriutumista työtehtävistä. Kirjallisuuskatsauksessa etsittiin vastauksia tutkimuskysymyksiin kymmenestä aineistosta. Aineistot olivat väitöskirjoja ja artikkeleita, jotka haettiin Medic- ja Finna -tietokannoista. Analyysiosiossa aineisto kiteytettiin ja luokiteltiin luonteviin yläkäsitteisiin.
Tulosten perusteella esihenkilöiden tulee lisätä osaamistaan työkykyjohtamisen, vuorovaikutustaitojen ja muutosjohtamisen saralla. Heidän tulee valita tietoisesti transformationaalinen tai palveleva tapa johtaa. Alaisten kanssa tulee rakentaa suhdetta, joka edellyttää ajan antamista asialle. Näillä keinoilla esihenkilö voi ennaltaehkäistä työuupumusta ja tukea mahdollisesti jo uupuneen kuntoutumista parhaiten.
Teoreettisessa viitekehyksessä tarkasteltiin työuupumusta ja sen kehittymistä pitkittyneestä stressistä. Viitekehyksessä esiteltiin työkyky ja työkyvyttömyys sekä työnantajan, eli hänen edustajanaan esihenkilön, lakivelvoitteita ja työterveyshuollon roolia. Teoriassa kuvailtiin kuntoutus sekä työkykykoordinaattorin tai sellaisena toimivan kuntoutusohjaajan osuus kokonaisuudessa. Työuupuneen työhön paluuta ja kuntoutusta käsiteltiin myös itsemääräämisteorian kautta, kuinka yhteenkuuluvuuden, autonomian ja pätevyyden kokemukset tuottavat motivaatiota, hyvinvointia ja hyvää suoriutumista työtehtävistä. Kirjallisuuskatsauksessa etsittiin vastauksia tutkimuskysymyksiin kymmenestä aineistosta. Aineistot olivat väitöskirjoja ja artikkeleita, jotka haettiin Medic- ja Finna -tietokannoista. Analyysiosiossa aineisto kiteytettiin ja luokiteltiin luonteviin yläkäsitteisiin.
Tulosten perusteella esihenkilöiden tulee lisätä osaamistaan työkykyjohtamisen, vuorovaikutustaitojen ja muutosjohtamisen saralla. Heidän tulee valita tietoisesti transformationaalinen tai palveleva tapa johtaa. Alaisten kanssa tulee rakentaa suhdetta, joka edellyttää ajan antamista asialle. Näillä keinoilla esihenkilö voi ennaltaehkäistä työuupumusta ja tukea mahdollisesti jo uupuneen kuntoutumista parhaiten.