Lasten itsetuhoisuus ja sen vakavuus- sairaanhoitajan arviointikeinot : kuvaileva kirjallisuuskatsaus, artikkeliopinnäytetyö
Varjus, Vilma (2024)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024061423316
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024061423316
Tiivistelmä
Itsetuhoisuus ja sen ajattelu ovat vakavia aiheita, varsinkin lapselle. Ilmiönä se on kasvanut merkittävästi ja myös siihen saatavan avun tarve on lisääntynyt. Sairaanhoitajilla tulee olla ammatissaan keinoja arvioida itsetuhoisuutta, jotta se voidaan huomata mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla sairaanhoitajien keinoja arvioida lasten itsetuhoisuutta ja sen vakavuutta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa sairaanhoitajille työssä käytettävistä arviointikeinoista lasten itsetuhoisuuden selvittämiseen.
Tämä opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, johon aineistoa haettiin CINAHL-, Pubmed- ja Medic-tietokannoista. Aineiston valintaan tehtiin mukaanotto- ja poissulkukriteerit, jotta saatiin ajankohtaista ja työhön tarvittavaa tietoa. Lopullisiksi tarkasteltaviksi aineistoiksi löytyi kolme kansainvälistä julkaisua.
Tuloksissa ilmeni, että itsetuhoisuutta voidaan arvioida useilla eri keinoille. Näitä keinoja sairaanhoitaja voi hyödyntää ammatissaan. Tuloksista voitiin päätellä, että itsetuhoisuuden arviointi on moniosainen prosessi, joka jokaisen sairaanhoitajan tulisi omalla osastollaan hallita. Lapsien itsetuhoisuutta tulee tutkia enemmän, koska itsetuhoisuudesta löytyy tietoa, mutta ei erityisesti lapsia koskevaa tietoa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla sairaanhoitajien keinoja arvioida lasten itsetuhoisuutta ja sen vakavuutta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa sairaanhoitajille työssä käytettävistä arviointikeinoista lasten itsetuhoisuuden selvittämiseen.
Tämä opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, johon aineistoa haettiin CINAHL-, Pubmed- ja Medic-tietokannoista. Aineiston valintaan tehtiin mukaanotto- ja poissulkukriteerit, jotta saatiin ajankohtaista ja työhön tarvittavaa tietoa. Lopullisiksi tarkasteltaviksi aineistoiksi löytyi kolme kansainvälistä julkaisua.
Tuloksissa ilmeni, että itsetuhoisuutta voidaan arvioida useilla eri keinoille. Näitä keinoja sairaanhoitaja voi hyödyntää ammatissaan. Tuloksista voitiin päätellä, että itsetuhoisuuden arviointi on moniosainen prosessi, joka jokaisen sairaanhoitajan tulisi omalla osastollaan hallita. Lapsien itsetuhoisuutta tulee tutkia enemmän, koska itsetuhoisuudesta löytyy tietoa, mutta ei erityisesti lapsia koskevaa tietoa.