Simulaatio osana perehtymistä Mainiokodeilla
Jankkari, Mikaela (2024)
Jankkari, Mikaela
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024061823676
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024061823676
Tiivistelmä
Tutkimus sai alkunsa alun perin, kun aloitin tutkimaan Mainiokotien perehdytystä ikäihmisten käyttäytymisen ja yksilöllistävän perehdytyksen pohjalta. Yksityisellä sektorilla on puhuttu paljon laadusta ja henkilöstön hyvinvoinnista. Perehdytys oli hyvin pinnallista ja jokseenkin myös haastava kokonaisuutena.
Oma mielenkiinnon kohteeni oli aloittaa monipuolistava perehdytys, johon liittyi nimenomaan näytelty, simuloitu tilanne. Opinnäytetyöhöni liittyi tutkimus, jonka osina olivat alkuhaastattelu, kirjallinen perehdytysmateriaali, simulaatio ja loppuhaastattelu. Näiden vaiheiden pohjalta tein tutkimusta, mikä simulaatio- oppimisen hyötytaso voisi olla Mainiokodeilla. Itselleni tärkeää oli, että simulaatio toteutettiin verkostoyhteistyöalustalla nykyaikaisuuden nimissä. Tutkimukseen osallistui neljä Mainiokotien henkilöstön jäsentä.
Tutkimuksen simulaatio-osuuteen osallistui myös minun lisäksi kaksi Mainiokotien hoiva-alan asiantuntijaa, jotka avustivat toiminnassa. Koko tutkimukseen osallistuneet henkilöt pysyivät koko prosessin ajan anonyymeina ja tunnistamattomina.
Opinnäytetyöni tavoitteena oli lisätä tietoa organisaatiotasolla simulaatioperehtymisestä ja antaa lisää tietoa ikäihmisten kohtaamisesta simulaationi aiheen avulla. Jo alkukyselystä huomattiin, että vastaajat kokivat saaneensa hyvän perehdytyksen, tietotaito aggressiivisen muistisairaan eettisestä ja oikeudenmukaisesta kohtelusta kuitenkin puuttui.
Tutkimustulokset osoittautuivat positiivisiksi ja vastaajat kokivat simulaatiotilanteen avartavana ja opettavaisena. Myös osallistujille annettu kirjallinen perehdytysmateriaali auttoi havainnoimaan simulaatiossa toimintaa. Onnistuneesta simulaatioperehtymisen casesta siis voitiin päätellä, että organisaatiotasolla simulaatioperehtymisestä voisi olla hyötyä.
Oma mielenkiinnon kohteeni oli aloittaa monipuolistava perehdytys, johon liittyi nimenomaan näytelty, simuloitu tilanne. Opinnäytetyöhöni liittyi tutkimus, jonka osina olivat alkuhaastattelu, kirjallinen perehdytysmateriaali, simulaatio ja loppuhaastattelu. Näiden vaiheiden pohjalta tein tutkimusta, mikä simulaatio- oppimisen hyötytaso voisi olla Mainiokodeilla. Itselleni tärkeää oli, että simulaatio toteutettiin verkostoyhteistyöalustalla nykyaikaisuuden nimissä. Tutkimukseen osallistui neljä Mainiokotien henkilöstön jäsentä.
Tutkimuksen simulaatio-osuuteen osallistui myös minun lisäksi kaksi Mainiokotien hoiva-alan asiantuntijaa, jotka avustivat toiminnassa. Koko tutkimukseen osallistuneet henkilöt pysyivät koko prosessin ajan anonyymeina ja tunnistamattomina.
Opinnäytetyöni tavoitteena oli lisätä tietoa organisaatiotasolla simulaatioperehtymisestä ja antaa lisää tietoa ikäihmisten kohtaamisesta simulaationi aiheen avulla. Jo alkukyselystä huomattiin, että vastaajat kokivat saaneensa hyvän perehdytyksen, tietotaito aggressiivisen muistisairaan eettisestä ja oikeudenmukaisesta kohtelusta kuitenkin puuttui.
Tutkimustulokset osoittautuivat positiivisiksi ja vastaajat kokivat simulaatiotilanteen avartavana ja opettavaisena. Myös osallistujille annettu kirjallinen perehdytysmateriaali auttoi havainnoimaan simulaatiossa toimintaa. Onnistuneesta simulaatioperehtymisen casesta siis voitiin päätellä, että organisaatiotasolla simulaatioperehtymisestä voisi olla hyötyä.