Miksi HaiPro-ilmoituksia jää tekemättä? : röntgenhoitajien kokemuksia säteilyturvallisuuspoikkeamien ilmoittamisesta

Abstract

Röntgenhoitajan työnkuvaan kuuluu ionisoivan säteilyn lääketieteellinen käyttö. Ionisoivaa säteilyä käytettäessä tulee kiinnittää huomiota säteilyturvallisuuteen. Vähäiset säteilyturvallisuuspoikkeamat ja läheltä piti -tilanteet ilmoitetaan HaiPro-lomakkeella, ja sitä kautta ne raportoidaan Säteilyturvakeskukselle kootusti vuosittain.

Opinnäytetyön tavoitteena oli parantaa potilas- ja työturvallisuutta. Tarkoituksena oli haastatella röntgenhoitajia ja selvittää, miksi kuvantamisessa mahdollisesti jää ilmoittamatta HaiPro-tapahtumia säteilyturvallisuuspoikkeamatilanteissa ja läheltä piti -tilanteissa. Opinnäytetyöhön valittiin diagnostisista modaliteeteista natiivi-, tietokonetomografia-, mammografia- ja läpivalaisututkimukset. Tutkimuskysymyksinä olivat syyt ja vaikuttavat asiat, miksi mahdollisesti vähäisiä säteilyturvallisuuspoikkeamia jää ilmoittamatta. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä erään hyvinvointialueen kanssa.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella menetelmällä. Aineistonkeruumenetelmänä toimi teemahaastattelu, jossa haastattelurungon teemat muodostettiin teoriaan pohjautuen. Aineisto kerättiin haastattelemalla neljää röntgenhoitajaa keväällä 2024. Haastattelut tehtiin yksilöhaastatteluina. Saatu aineisto litteroitiin ja analysoitiin. Analysoinnissa käytettiin teorialähtöistä analyysia.

Haastattelut osoittivat, että koulutusta tai perehdytystä HaiPro-ilmoittamiseen ei ole riittävästi ja lomakkeen rakenne koettiin hankalaksi. Yleinen suhtautuminen HaiPro-ilmoituksiin miellettiin negatiiviseksi ja haastateltavat kokivat, että ilmoitusten todellista tarkoitusta kehittämisen välineenä ei ymmärretä. Raporttien käsittelyn kerrottiin olevan vähäistä ja ilmoitusten perusteella ei koettu tapahtuneen konkreettisia muutoksia tai kehitystä. Kehittämisehdotuksina esitettiin yleisen kulttuurin muuttamista positiivisemmaksi sekä HaiPro-ilmoitusten yhteistä käsittelyä säännöllisemmäksi.

The thesis aimed to interview radiographers and utilize the findings to enhance both patient and work safety. It sought to investigate why minor safety deviations and near-miss incidents might go unreported. The diagnostic modalities selected for this study were X-ray, computed tomography, mammography, and transillumination examinations. The research question was: What are the potential reasons and influencing factors for the non-reporting of minor radiation safety deviations? This thesis was conducted in partnership with a wellbeing services county.

A qualitative method was employed for the thesis. Themed interviews, formed using previous research and articles, were used as the data collection method. Data was gathered by individually interviewing four radiographers in the spring of 2024. The collected material was transcribed and subjected to a theory-based analysis.

The interviews revealed a lack of adequate training or introduction to HaiPro reporting. The form's structure was perceived as challenging, and the general attitude towards HaiPro reports was considered negative. Radiographers felt that the true purpose of the reports was not widely understood, and the processing of the reports was deemed insufficient. They believed that no tangible changes or developments had been made based on the reports. As a suggestion for improvement, radiographers proposed a shift towards a more positive reporting culture and more regular collective review of the reports.