Huumevieroituksesta laitoskuntoutukseen : motivoitumiseen vaikuttavia tekijöitä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata huumevieroitusosaston asiakkaiden kokemuksia laitoskuntoutukseen motivoitumisesta sekä selvittää, mikä rooli omahoitajalla on motivoitumisessa ollut. Opinnäytetyön tilaajana on Sovatek-säätiön päihdepalveluyksikön huumevieroitusosasto. Työn tavoitteena on kartoittaa mahdollisia osaston ja henkilökunnan kehittämishaasteita. Aineisto muodostui kolmesta teemahaastattelusta, jotka analysoitiin teemoittelemalla. Haastateltujen kokemukseen laitoskuntoutukseen motivoitumisesta vaikutti eniten oma todellinen halu lopettaa päihteidenkäyttö. Valmius päihteettömään elämään syntyi usein vasta useamman vieroitushoitojakson jälkeen, jolloin asiakas oli valmis luottamukselliseen yhteistyösuhteeseen hoitajan kanssa. Omahoitajuus koettiin tärkeäksi, sillä tuttua hoitajaa oli helppo lähestyä. Omahoitajalla oli haastateltavien kokemusten mukaan tärkeä rooli osastohoidolle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa ja omahoitajan tuki sekä motivointi olivat tärkeässä osassa pyrittäessä kohti päihteetöntä elämää. Lisäksi vertaistuen merkitys muutosprosessissa korostui. Haastatteluissa ei noussut esiin yhtenäistä kehittämishaastetta huumevieroitusosastolle eikä sen henkilökunnalle, mutta maksusitoumuksen saaminen laitoskuntoutukseen koet-tiin erittäin vaikeana. Jatkotutkimushaasteena olisi hyvä kartoittaa vertaistuen vaikutusta muutosprosessissa sekä vertaistuen vaikutusta päihteettömyyteen.

The aim of this qualitative study was to describe substance abusers’ experiences of their motivation for rehabilitation as well as to examine nurses’ role in it. The thesis was commissioned by the Drug Rehabilitation Department of the Sovatek Foundation. The aim was also to identify possible development challenges in the department and among its staff. The data was collected by using theme interviews based and analyzed by using themes.

The interviewees’ experiences of their motivation for rehabilitation was mostly affected by their own volition to stop their drug abuse. The willingness for an intoxicant-free life was often strong enough only after several rehabilitation periods. It was then that the clients were willing to commit themselves to a confidential co-operation relationship with a nurse. The nurse´s role was considered to be important because a familiar nurse is easy to approach. According to the respondents, a personal nurse had an important role when striving for the goals set in the rehabilitation unit. The nurse´s support and motivation techniques played an important part for the attainment of a drug-free life. In addition, the importance of peer support was emphasized.

Challenges for further research could be found in studying the impact of peer support on the rehabilitation process and on a drug-free lifestyle. No specific development challenges rose with regard to Sovatek Foundation´s rehabilitation unit. However, obtaining a financial commitment from the authorities for inpatient rehabilitation was considered very difficult.