Palvelubrändin muotoilu: Kuinka tuotteistaa palvelu, joka menee tunteisiin

Abstract

Tämä on portfoliomuotoinen opinnäytetyö, joka on kirjoitettu käyttämällä vetoketjumallia. Työ on kuvaus tekijänsä ammatillisesta matkasta copywriterina sekä liiketoiminnan ja palvelukehityksen opiskelijana. Kaikki tässä työssä kuvatut projektit ovat peräisin tekijän suuntautumisharjoittelujaksolta markkinointitoimisto Nitrossa, yhtä koulutyötä lukuun ottamatta.

Työn tarkoituksena on tutkia markkinoinnin ja palvelumuotoilun välistä suhdetta empirian kautta reflektoiden sitä lähdemateriaaliin. Työn aihe on Palvelubrändin muotoilu, koska se kuvaa tekijän mielestä parhaiten itse työn sisältöä yhdistäen parhaiten ne keskeiset teemat, joiden ympärille tämä työ on rakennettu.

Ensimmäinen luku on yleisjohdanto aiheeseen, jonka tarkoitus on avata lukijalle työn taustoja.

Toisessa luvussa perehdytään analytiikkaan ja siihen, kuinka esim. kilpailuympäristön analyysi on elintärkeä työkalu, olipa kyseessä sitten liiketoiminnan kehittäminen tai brändinkirkastus-strategia. Siinä pyritään esittämään, kuinka markkinointiviestinnän kannalta tärkeimpien viestien taustalla on numeroita ja taulukoita.

Kolmannessa luvussa esitellään projekti, joka on toteutettu ryhmätyönä Prototyypit ja tuotteistaminen -kurssilla ulkoiselle toimeksiantajalle. Kyseisen työn tarkoitus on tarjota toimeksiantajalle, start up -yritykselle eräänlainen näkemys siitä, kuinka heidän verkossa toimiva hyvinvointipalveluja tarjoava alusta voitaisiin jalkauttaa fyysiseen toimintaympäristöön. Luvussa pohditaan myös, mitä on luovuus, mistä se kumpuaa ja mitä palveluntarjoajan tulee tietää liiketoimintaympäristöstä.

Neljännessä luvussa pohditaan tarinan merkitystä markkinointiviestinnässä ja tutkitaan empirian kautta erityisesti brändillisen viestinnän ohjaamista niin kutsutun muotoiluajattelun avulla. Siinä pohditaan myös tarinan tärkeyttä yrityksen menestyksen kannalta ja pyritään selittämään miksi asiakasta ei kiinnosta yrityksen tarina, vaan ainoastaan omansa.

Viides luku on pitkälti tekijän itsereflektiota siitä, mitä hän on oppinut niin empirian kuin teorian kautta. Kuten työn tulokset osoittavat, tekijässä heräsi kriittinen ja innovatiivinen ajattelija. Tekijä pohtii myös sitä, kuinka on omasta mielestään onnistunut työssään; mitkä asiat sujuivat kuin luonnostaan, ja vastaavasti mikä oli haastavaa. Toisin sanoin sitä voidaan pitää työn lopullisena yhteenvetona ja loppukaneettina.