Hiljattain muistisairausdiagnoosin saaneiden kokemuksia Muistikoulu-ryhmästä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ja ianalysoida hiljattain diagnoosin saaneiden muistisairaiden kokemuksia Muistikoulu-ryhmästä heidän itsensä kertomana. Teoreettisiksi lähtökohdiksi valittiin vertaistoiminta ja osallisuus, joten haastateltavien kokemuksia kartoitettiin erityisesti niiden asettaman viitekehyksen läpi. Tavoitteena oli tuottaa tietoa Pirkanmaan Muistiyhdistykselle ja Muistikoulun ohjaajille toiminnan kehittämisen tueksi. Tavoitteena oli myös lisätä haastateltavien osallisuutta heidän omassa elämässään tuomalla heidän äänensä kuuluviin ja vahvistaa heidän vaikuttamisen mahdollisuuksiaan heitä koskevassa palvelussa. Pyrkimyksenä on yleisesti vähentää muistisairauksiin liittyvää leimaa, ennakkoluuloja ja kielteisiä asenteita.

Opinnäytetyö tehtiin laadullisena tutkimuksena, koska muistikoululaisten kokemuksia haluttiin selvittää ja ymmärtää moniulotteisesti sekä saada aiheesta uutta tietoa. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua.

Tulosten mukaan ryhmän olemassaoloa pidettiin tärkeänä ja osallistujat saivat tapaamisista tarvitsemaansa tietoa ja tukea. Ryhmässä käydyt keskustelut auttoivat oman tilanteen hyväksymisessä ja tukivat arjessa pärjäämistä. Ilmapiiri koettiin turvalliseksi ja sen ansiosta ryhmässä pystyttiin jakamaan muistisairauteen liittyviä asioita ja tunteita.

The purpose of this thesis was to investigate and analyze the experiences of individuals with newly diagnosed memory disorders in the Muistikoulu group, as narrated by the individuals themselves. The theoretical foundations of this thesis were peer activity and social inclusion, which served as the framework for analyzing the interviewees' experiences. The goal was to generate insights and enhance participants' sense of inclusion in their own lives. Additionally, this thesis aimed to reduce stigma, prejudices, and negative attitudes associated with memory disorders.

The study was qualitative in nature, utilizing interviews as the primary data collection method. Interviews were chosen to understand the experiences of Muistikoulu participants in a multidimensional way. The qualitative approach was selected to gain new insights into the topic. Data were collected through semi-structured, in-person interviews.

The results revealed that the group was considered important by participants, who found the meetings provided the necessary information and support. The group played a crucial role in helping them accept their situation and cope with daily life. The atmosphere was perceived as safe, allowing participants to share issues and emotions related to their memory disorder.