Avustajien käyttö hallinto-oikeudessa perheenyhdistämistä koskevissa valitusasioissa

Abstract

Tässä juridiikan opinnäytetyössä käsiteltiin avustajien käyttöä ja itsenäistä asian ajamista hallintotuomioistuimissa perheenyhdistämistä koskevissa valitusasioissa. Työn tarkoituksena oli selvittää miten perheenyhdistämisasioissa avustajan käyttö ja asian itsenäinen ajaminen hallinto-oikeudessa vaikuttaa hallintoprosessiin ja lainkäyttöön. Ongelmaa tutkittiin lainkäyttöhenkilöstön näkökulmasta. Työssä käsiteltiin hallintoprosessia, ulkomaalaislakia ja perheenyhdistämistä sekä itsenäistä asian ajamista ja avustajien käyttöä hallintotuomioistuimessa.

Opinnäytetyö toteutettiin empiirisen oikeustutkimuksen menetelmin kvalitatiivista tutkimusotetta käyttäen. Lähdeaineistona käytettiin lainsäädäntöä, lain esitöitä, oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuutta. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla hallinto-oikeuksien lainkäyttöhenkilöstöä lomakekyselyn avulla.

Tutkimuksen tuloksissa todettiin, että avustajien käyttö perheenyhdistämisasioissa hallinto-oikeudessa on melko yleistä. Yleisimmin avustaja on asianajaja tai muu lainoppinut henkilö. Hallintotuomioistuimella on aina asian selvittämisvelvollisuus, mutta vastaajien näkökannat erosivat sen osalta vaikuttaako avustajan puuttuminen hallinto-oikeuden työhön. Näkökannat erosivat myös sen osalta, kuuluuko tuomioistuimen tukea ja ohjata asiaansa itsenäisesti ajavaa valittajaa ja millä tavoin näin voi tehdä. Tuloksissa todettiin, että avustajan käytöstä on usein hyötyä sekä valittajalle että asiaa käsittelevälle tuomioistuimelle, mutta kaikissa asioissa avustajan käytöstä ei ole merkittävää apua. Hallinto-oikeudessa voi asioida myös ilman avustajaa.