Dialogisuus – asiakkaan kohtaaminen sosiaalityössä : Asiakkaan haasteisiin vaikuttaminen parantamalla dialogisuutta

Abstract

Opinnäytetyössä tarkasteltiin sosiaalityön työntekijöiden näkemyksiä hyvästä vuorovaikutuksesta sekä vuorovaikutukseen vaikuttavia tekijöitä sosiaalityön yhteydessä.

Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostui dialogisuuden, empatian ja vuorovaikutuksen käsitteiden ymmärtämiseen sosiaalityön kontekstissa. Työ on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jossa aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja. Selvityksessä haastateltiin viittä sosiaalialan ammattilaista. Selvityksessä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Tulokset osoittavat, että sosiaalityössä vuorovaikutus on ratkaisevan tärkeää, ja sen avulla voidaan vahvistaa yhteistyötä, tukea muutoksen toteutumista ja saavuttaa positiivisia tuloksia. Empatian osoittaminen edellyttää kykyä havaita hyvää asiakkaassa.

Tuloksista voidaan päätellä, että ammattilaisen itsetuntemus ja kyky hallita tunteitaan on olennaista vuorovaikutuksen laadun kannalta. Itsereflektiotaitojen avulla ammattilainen voi säilyttää ammattimaisen tasapainon haastavissakin tilanteissa, mikä tukee myös asiakkaan reaktioiden oikeaa tulkintaa.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että ensimmäinen kohtaaminen asiakkaan kanssa nähdään merkittävänä tai jopa ratkaisevana. Lisäksi ympäristöllä on huomattava vaikutus vuorovaikutuksen onnistumiseen.

Tulokset näyttävät työryhmän, säännöllisen työnohjauksen ja esihenkilön tuen olevan keskeistä ammattilaisen ja asiakkaan vuorovaikutuksen kannalta. Myös työkokemus ja henkilökohtaiset elämänkokemukset voivat merkittävästi edistää ammatillista kasvua.

Sosiaalityössä jokainen asiakaskohtaaminen tarjoaa mahdollisuuden ja jokainen ammattilainen on vastuussa dialogin mahdollistamisesta.