Työn voimavarat valtionhallinnon organisaatioiden työpaikkailmoituksissa
Helenius, Linda (2024)
Helenius, Linda
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024083024572
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024083024572
Tiivistelmä
Valtionhallinnon organisaatiot ovat olleet pitkään staattisia, muutos on ollut vähäistä ja henkilöstön vaihtuvuus pientä. Kuitenkin nykypäivänä organisaatiot ovat uusien haasteiden edessä, kun suuri osa henkilöstöstä siirtyy eläkkeelle samalla, kun virastot yhdistyvät ja työnteon tavat muuttuvat. Tämän murroksen keskellä myös työympäristöön liittyvät haasteet ovat korostuneet, kun työuupumuksen oireiden esiintyvyys on lisääntynyt ja työntekijöiden odotukset työpaikoilla kasvaneet. Tämän vuoksi valtionhallinnon organisaatioissa on alettava kiinnittää erityistä huomiota työntekijöiden hyvinvointiin, jotta uusia työntekijöitä voidaan houkutella ja nykyset työntekijät pitää.
Työn voimavaroilla tarkoitetaan työssä olevia tekijöitä, jotka tukevat tavoitteiden saavuttamista, työntekijöiden psykologisten perustarpeiden tyydyttymistä sekä työntekijöiden henkilökohtaista kehittymistä. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään missä määrin työn voimavaroja tuodaan esille valtionhallinnon organisaatioiden työpaikkailmoituksissa sekä millaisia erilaisia työn voimavaroja niissä tuodaan esille.
Tutkimus on rajattu niin, että siinä pyritään selvittämään nykyhetken tilanne, ei etsimään syitä sille miksi näin on. Lisäksi tutkimus on rajattu niin, että se koskee ainoastaan työpaikkailmoituksissa nähtävissä olevaa viestintää. Tutkimuksessa ei siis selvitetä sitä, miten työpaikoilla sisäisesti työn voimavarat näkyvät. Teoreettiseen viitekehykseen on rajattu näkökulmat niin, että ne sopivat kyseiseen kehitystyöhön parhaalla mahdollisella tavalla. Työhyvinvointiin liittyvä teoria toimii selkärankana teoriaosuudelle, mutta sen ollessa niin laaja käsite on rajauksen avulla päädytty siihen, että siinä painotetaan työn voimavarojen kehittämistä ja johtamista organisaatioissa. Kyseistä aihepiiriä tutkimalla on löydettävissä vastauksia tutkimuskysymyksiin. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Aineiston analysointimenetelmänä on käytetty dokumenttianalyysiä. Lähestymistapana on ollut tapaustutkimus. Tutkimusaineistona on olut 112 valtionhallinnon organisaation työpaikkailmoitusta. Tutkimus on toteutettu kevään 2024 aikana.
Tutkimustuloksista selvisi, että valtionhallinnon organisaatiot toivat esille yhdestä kahteentoista voimavaraa työpaikkailmoituksissaan. Noin puolet organisaatioista mainitsi yli viisi voimavaraa ja loput alle viisi voimavaraa. Yleisimmät esille tuodut voimavarat olivat valtion virastojen yleiset edut sekä etätyömahdollisuus. Keskeinen havainto tutkimuksessa on se, että joidenkin organisaatioiden ilmoituksissa voimavaroja on tuotu esille monipuolisesti, kun taas toiset organisaatiot eivät niitä juurikaan mainitse. Erot ilmoituksissa saattavat johtua esimerkiksi organisaatiokulttuurista tai rekrytointikäytännöistä. Kehitysehdotuksena on se, että valtionhallinnon organisaatioille järjestettäisiin koulutuskampanja siitä, miten työn voimavarat vaikuttavat työntekijöiden motivaatioon, työssä viihtymiseen ja työtyytyväisyyteen. Organisaatioiden strategiseksi tavoitteeksi tulisi saada korkeatasoisten työnhakijoiden rekrytointi sekä nykyisten työntekijöiden sitouttaminen.
Työn voimavaroilla tarkoitetaan työssä olevia tekijöitä, jotka tukevat tavoitteiden saavuttamista, työntekijöiden psykologisten perustarpeiden tyydyttymistä sekä työntekijöiden henkilökohtaista kehittymistä. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään missä määrin työn voimavaroja tuodaan esille valtionhallinnon organisaatioiden työpaikkailmoituksissa sekä millaisia erilaisia työn voimavaroja niissä tuodaan esille.
Tutkimus on rajattu niin, että siinä pyritään selvittämään nykyhetken tilanne, ei etsimään syitä sille miksi näin on. Lisäksi tutkimus on rajattu niin, että se koskee ainoastaan työpaikkailmoituksissa nähtävissä olevaa viestintää. Tutkimuksessa ei siis selvitetä sitä, miten työpaikoilla sisäisesti työn voimavarat näkyvät. Teoreettiseen viitekehykseen on rajattu näkökulmat niin, että ne sopivat kyseiseen kehitystyöhön parhaalla mahdollisella tavalla. Työhyvinvointiin liittyvä teoria toimii selkärankana teoriaosuudelle, mutta sen ollessa niin laaja käsite on rajauksen avulla päädytty siihen, että siinä painotetaan työn voimavarojen kehittämistä ja johtamista organisaatioissa. Kyseistä aihepiiriä tutkimalla on löydettävissä vastauksia tutkimuskysymyksiin. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Aineiston analysointimenetelmänä on käytetty dokumenttianalyysiä. Lähestymistapana on ollut tapaustutkimus. Tutkimusaineistona on olut 112 valtionhallinnon organisaation työpaikkailmoitusta. Tutkimus on toteutettu kevään 2024 aikana.
Tutkimustuloksista selvisi, että valtionhallinnon organisaatiot toivat esille yhdestä kahteentoista voimavaraa työpaikkailmoituksissaan. Noin puolet organisaatioista mainitsi yli viisi voimavaraa ja loput alle viisi voimavaraa. Yleisimmät esille tuodut voimavarat olivat valtion virastojen yleiset edut sekä etätyömahdollisuus. Keskeinen havainto tutkimuksessa on se, että joidenkin organisaatioiden ilmoituksissa voimavaroja on tuotu esille monipuolisesti, kun taas toiset organisaatiot eivät niitä juurikaan mainitse. Erot ilmoituksissa saattavat johtua esimerkiksi organisaatiokulttuurista tai rekrytointikäytännöistä. Kehitysehdotuksena on se, että valtionhallinnon organisaatioille järjestettäisiin koulutuskampanja siitä, miten työn voimavarat vaikuttavat työntekijöiden motivaatioon, työssä viihtymiseen ja työtyytyväisyyteen. Organisaatioiden strategiseksi tavoitteeksi tulisi saada korkeatasoisten työnhakijoiden rekrytointi sekä nykyisten työntekijöiden sitouttaminen.